torstai 4. syyskuuta 2014

Apua sitä tarvitseville

Mä pyydän teitä lukijoita kertomaan omia kokemuksia ja neuvoja mitä tehdä tällaisessa tilanteessa missä olemme nyt. 

Olenhan joskus maininnut että meidän Lissu on hieman ääniherkkä? Ei sitä voi suoraan sanoa araksi, mutta silloin tällöin on aikoja jolloin ei edes lenkille voi lähtä kun jokainen auton, mopon, rakennustyömaa tms. ääni saa sen hermoromahduksen partaalle. Tällainen ajanjakso on ilmennyt viimeksi uutena vuotena rakettien aikaan, mutta Lissu rauhoittui jo parin päivän sisään.

Abouttistarallaa viikko sitten olimme lähdössä normaaliin tapaan iltalenkille ja sitoessani kenkiä jalkaan Lissun seurassa eteisessä, ulkoa kuului muutamaan otteeseen ilmeisesti raketin pamahduksia. Lissu reagoi ääniin heti, syöksähti ulos eteisestä ja kipitti matalana makkariin sängyn taakse piiloon. Millään se ei tullut sieltä pois, joten sinä iltana Lissu jäi sisälle ja käytiin Tuiskun kanssa lenkki kahdestaan. Mähän tietenkin ajattelin että seuraavana päivänä Lissu on varmasti jo normaalisti lähdössä iloisin mielin lenkille.

No, ei ollut. Eikä ole vieläkään. Mä kuvailen nyt tarkasti millaista meidän jokainen lenkki on ollut tämän viikon aikana:

Minun pukiessani vaatteita päälle Lissu tulee vähän epävarman näköisenä eteiseen. Se käy nuuhkimassa ovea, ja vaikkei minkäännäköistä ääntä kuuluisikaan se vetää korvat luimuun ja yrittää hyvin matalana lähtä pois eteisestä. Mä en ole päästänyt sitä lähtemään sillä nyt lähdetään käymään lenkillä. Pieni läähätys alkaa jo eteisessä mutta talomme pihapiiristä päästyämme koira läähättää ja huohottaa jo suu täysin ammollaan. Kävelemme saman autotien vieressä missä ollaan viimeiset kaksi vuotta kävelty joka päivä. Lissu töpöttää (voiko sanoa että hieman kumarassa?) kuin pikajuna eteenpäin, ei haistele eikä tee tarpeitaan (muutakuin pihapiirissä). Vilkuilee hieman sivusilmällä ohikulkevia autoja rauhattomana. Se vain ravaa, ei kuule minua ja näkee vain suunnan mistä pääsee kotiin. Mä en saa siihen mitään kontaktia. Kutsuessani Lissua se vain jatkaa tuijottamista suoraan eteenpäin eikä edes korvat liiku. Se vaan, blokkaa mut ihan täysin. Tuntuu ettei se huomio minun, tai edes Tuiskun rauhallista ja rentoa elekieltä. Sitä on vähän vaikea selittää sanoin, tavallaan se on rauhallinen, ei vedä ja sinkoile kuin pähkähullu, mutta sen kyllä näkee ilmeistä että sisältä päin se on ahdistunut. Tämä olemus jatkuu siis ihan koko lenkin.

Mitä mä sit olen jo yrittänyt tehdä asialle? Ongelmahan on joo kestänyt vasta n. viikon, en oleta että tällainen käytös häviää niin lyhyessä ajassa. Pääasiassa olen kuitenkin vain ollut huomioimatta koko koiraa. En lässytä sille, pariin otteeseen olen Lissulle sanonut neutraaliin äänensävyyn että "ei oo mittää hättää". Sitä me ollaan aina sanottu Lissulle kun se on rauhaton. Mutta se ei vaan kuule mua. Olen yrittänyt pitää itseni mahdollisimman rentona.

Nameja on kokeiltu. Yleensä Lissun ollessa hieman rauhaton syöminen on rauhoittanut sitä. Mutta nyt se ei syö edes kalkkunaa, mitä se normaalisti ei voi vastustaa. Hyvällä lykyllä se ottaa namin suuhun mutta hyvin nopesti sylkäsee ulos. Nyt tarkoitan siis lenkillä syömistä, sisällähän se on ihan normaali rauhallinen itsensä ja ruoka kyllä maistuu paremmin kuin hyvin.

Olen vielä kokeillut Lissun rauhoittamista pysähtymällä jollekkin puiston penkille istumaan niin kauaksi aikaa että se rentoutuisi. Mutta, siinä ajassa kun Tuisku on vetänyt kymmenen minuutin tirsat selällään maaten Lissu istuu vieläkin rauhattomana eteen nojaten, valmiina lähtöön. Silittely ja rauhalliseen ääneen höpöttely ei ole auttanut. Kuitenkin olen huomannut tämän aiheuttavan edes sen pienen muutoksen rennonpaan suuntaan Lissussa. Mutta se stressi palaa takaisin kun lähdemme takaisin liikkeelle.

Olen myös etsinyt tietoa koirien rauhoittavista lääkkeistä, sillä minä en vaan pidä ajatuksesta että Lissu raasu ressaa niin lenkillä. Me asutaan kuitenkin vilkkaassa kaupunkiympäristössä joten moottorin ääniä ja rakennustyömaiden pamahduksia ei pääse nuin vain karkuun. Mä olen kuullut niistä ihan hyviä kokemuksia. Äiti kävi apteekista ostamassa yhden paketin tabletteja kokeiluun. Ei nämä kuitenkaan mitään ell:n vahvoja ja varsinaisia lääkkeitä ole, vaan Serene-UM calm "täydennysrehu". Tabletit siis sisältää vitamiineja, hivenaineita sekä aminohappoja, jotka ylläpitävät mieltä rauhoittavan serotoniinin tuotantoa.

Vinkkejä, omia kokemuksia, koiran rauhoittavista lääkkeistä? 

Kysyä saa ihan mitä vain, myönnän olevani täysin kokematon tämän asian kanssa, Tuiskuhan kun ei ole koskaan hätkähtänyt yhtikäs mistään. Tarkennusta saa mihin kohtaan vain, toivottavasti tekstiäni ymmärtää.

9 kommenttia:

  1. Oho, palautuupas se hitaasti :o Siis me on annettu ukkosen ja ilotulituksien aikaan Maisalle Calmex valmistetta :) Ei varsinainen lääke, mutta rauhoittaa koiraa ja on ollut meillä tosi hyödyllinen. Maisahan siis muuten puuskuttaisi kuin höyryveturi.

    Ilmeisesti Lissu on yhdistänyt sen paukahduksen nyt sitten uloslähtemiseen, kurja juttu :/ Pystyisikö sitä leikittämään ulkona? Tai jos tarjoaisitkin molempien ruuat ulkona? Pakko sen jossain kohtaa olisi syödä. Kuulostaa kyllä tosi oudolta, että jää noin pitkäksi aikaa tuollaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tosiaan uudenvuoden jatkuvasta paukkeestakin palauduttiin parissa päivässä..

      En ole ajatellutkaan että ihan ruoka-annoksen tarjoaisi pihalla. Nameja olen vaan syöttänyt. Pihalle ramppaaminen on kerrostalossa aika ankeaa jokaiselle ruokailulle, mutta kyllähän meiltä parveke löytyy! Täytyy kokeilla. :)

      Poista
    2. No joo kerrostalo ei ehkä ihan paras tuossa :D mutta aloita tosiaan parvekkeelta ja ota ruoka muuten vaikka lenkille mukaan :)

      Poista
  2. Hei mites nää D.A.P. haihduttimet? Olen ymmärtänyt, että siitä haihduttimesta tulee koiraa tyynnyttävää luontaista feromonia. Itse en ole koskaan kokeillut, joskus vaan kuullut jostakin. Tuossa kyllä lukee, että tulisi kytkeä 2vk ennen pelottavaa tapahtumaa kuten ilotulitusta, mutta taas esim. pennun tullessa se kytketään vissiin 24h ennen pennun saapumista. Tässä vielä linkki: http://www.itsehoitoapteekki.fi/Tuotteet1/elainlaakkeet/DAP-haihdutin-ja-liuos/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tässä on vaan se ongelmana, että tuo haihdutin ja suihke on lähinnä sisätiloihin/autoon. Lissu on täysin rauhallinen sisällä. :D Mutta tuo panta voisi olla yksi vaihtoehto!

      Poista
  3. Sittwn kun palautuu niin kannattaa alkaa totuttamaan lissua ääbiin. Osta joku levy jossa on kovia pamauksia ja ilotulituksia ym. Sitä ekana iiihan hiljaa soittelet pieniä pätkiä joka päivä, rauhallisena olemisesta palkkaat jollain hyvällä/kivalla. Pikku hiljaa kovenna ääntä (aluksi vaikka vaan muutaman numeron kovemmalle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän hyvästä vinkistä! Mikä itseäni mietityttää on se, että Lissuhan kuulee kaikenmaailman pamauksia ja moottorin pärinää jokaisella lenkillä kun kaupungissa asutaan. Eli kyse ei nyt varmaan ole siitä etteikö koira olisi tottunut koviin ääniin. Ja olisi vaikeaa edetä hiljalleen koventamalla ääntä, kun kuitenkin ulos lähtiessä se voluumitaso nousee väistämättä. Jos nyt ymmärsin kommenttisi oikein. :D

      Poista
  4. Oho, kiitos vinkistä! Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Itse yrittäisin Esmen kanssa lähteä treenaan pihalla, mutta koska Lissu ei ota sinuun kontaktia eikä halua syödä namia on asia hieman monimutkaisempi. Elikkä kannattaa alkaa tekeen jotain kivaa pihalla jos Lissu tykkää esim. uimisesta tai koirapuistoilemisesta ja olisi niihin mahdollisuus. Siitä Lissu sais mielikuvan että ulkona oleminen on kivaa!

    Ootko kokeilllut lähteä autolla pihapiiristä kauemmas, että tietäisi yhdistääkö se pelon ulkona olemiseen vai vain teidän pihaan. Siellä jossain kauempana vois sitten lähtee treenaan ja pikku hiljaa siirtyyn lähemmäs teidän pihaa. On tosi outoa että Tuiskun rauhallinen käytös ei vaikuta Lissuun, koska yleensähän koirat ottaa toisista mallia.

    Mulla ei mitään kokemusta ole tuollaisesta, mutta noi oli asiat mitkä tuli ekana mieleen. Muistat itse pysyä vaan rauhallisena ja olet kärsivällinen niin eiköhän se siitä! :)

    VastaaPoista