torstai 29. toukokuuta 2014

Me voiteta... Pyh, yeah right

Ensin voin hehkutella sitä että tämä ihminen on lomalla! Jihaa. Eilen raapusteltiin viimeinen tenttilappu ja nyt ei ole enää ressiä mistään. Vihdoin mulla on jopa aikaa tehdä jotain, ensimmäisenä otin tehtäväkseni kaivaa jostain tyhjän vihkon. Vihkon ensimmäiselle sivulle kirjoitin otsikon - Tuiskun treenivihko. Mä olen ollut niin laiskalla ja sekavalla päällä pari kuukautta että treenit ovat olleet melkoista hihhulointia -> mikään ei onnistu. Kirjasin suunnitelmia kolmelle seuraavalle treenille. Näin ei tule treenattua kohtuuttomia määriä ja tiedän tasan tarkalleen treenin kulun! Kunhan pidän suunnitelmistani kiinni, niin eiköhän meidän kulku kohti avointa luokkaa lähde pyörimään.

Tokopostaus on siis luvassa, ja ensimmäisenä saan kertoa että meidän nouto on sössinyt \o/ Ei onneksi kokonaan, kapula kyllä vielä noukitaan maasta ja tuodaan kohti mutta sivulle sitä ei tuoda. Muutama päivä sitten otettiin treeniä, seuruut meni todella makeesti pitkästä tauosta huolimatta ja täyskäännökset oli sujuvia. Sitten nakeltiin noutokapulaa, Tuisku lähti laukalla ja haki kapulan innokkaasti mutta sitten. Koiran tullessa sivulle se tiputti kapulan maahan josta huomautin sanomalla "oho". No sen huomautuksen jälkeen sitä kapulaa ei otettu enää suuhun. Totesin että okei, jätetään se sivulle tuominen ja haetaan vain innokasta noutoa, mutta koira vain pysähtyi kapulan kohdalle eikä koskenutkaan siihen. Nice, sittenpä se perseily alkoi ja koira lähti lätkimään. Treenit loppui siihen ja takaisin sisälle.

Eilen otettiin kapulan nostoa sisällä, joka sujui yllättävän hyvin ja koira nosteli kapulaa mielissään. Tuiskulla oli hirveästi virtaa ja tauoilla kävi juoksentelemassa pitkin asuntoa kapula suussa. Kerran pyysin sivulle, kapula taas tippui matkasta ja huomautuksen jälkeen koko homma sössi. Treenien lopuksi, kaiken kukkuraksi Tuisku varasti pöydältä ison kanafileen (joista aina saksilla nappasin pieniä paloja) joten "hyvin mielin" lopetettiin siihen kun koira sai häädön huoneestani. Ehkä me jätetään tuo kapula vähäksi aikaa pois treeneistä, aloitetaan alusta taas sillä että kapula lojuu eteisessä ja jonkun tullessa Tuisku innostuu nappaamaan sen suuhun ja saadaan varmuutta. Hiotaan muut liikkeet sekä treenirutiini kuntoon ja otetaan kapulan kanssa hyyyvin hitaasti. Ja vielä tuohon kapulan tiputtelemiseen, ennenkuin joku kysyy että vaadinko mahdollisesti koiralta liikaa niin en, sivulletuloissa ei ole ollut ongelmaa ja koira tiennyt selvästi mitä pitää tehdä.

Kaukoihin oon ihan erittäin tyytyväinen, siis wau mikä pörrö mulla on! Takajalat pysyy täysin liikkumattomana maassa ja vaihdot on tosi teräviä.

Tänään illalla toivottavasti jaksan lähtä treenaamaan läheiselle hiekkakentälle, jos saisin raahattua kamerajalustan ja kameran mukaan että saatais videotakin. Olen niin huono ja innoton kirjoittamaan treenipostauksia sillä videolta sen kaiken voi oikeasti nähdä.

PS Eilen myöhään illalla Tuisku juoksi unissaan melkoista rallia jalat vipattaen. Tuisku päästelee aina kimakoita poksuhaukkuja, joten ilmeisesti jotain poroja siellä jahtaa kurkku suorana huutaen? Uneksiiko teidän koirat paljon?

2 kommenttia:

  1. Meillä Anskun kanssa sama ongelma tuon kapulan kanssa.. Vaikka siis ihan omaksi iloksi harjoitellaan mutta kapulan tuo aina vain luokse mutta sittenkun pyydän viereen niin tiputtaa sen siihen ja jos yritän innostaa sitä ottamaan sen uudestaan niin koko homma lakkaa kiinnostamasta.. Noh treeniä vaan;)
    Ja unenlahjatkin näyttävät olevan samantapaiset kun Anskulla:D Joka ilta jalat käy ja päästelee samalla outoja tuhahdushaukkuja:D

    VastaaPoista
  2. Nala näkee usein kyllä unia ja ääntelee, Nutu harvemmin.

    VastaaPoista