5 vuotta kultaista aikaa takana, ja paljon vielä edessä

Viisi vuotta. Niin paljon. Niin lyhyessä ajassa. Vastahan se oli pentu. Mielessäni on vielä niin selvä kuva, miten avasin oven ja kävelin Tuiskun kasvattajan talon portaita pieni pentu sylissäni. ''Tässä se nyt on, minun oma koira'', ajattelin. Sitä en unohda koskaan. Ensimmäinen oma koirani, viisi vuotta on tullut kuljettua samaa polkua, ala-ja ylämäkiä riittää, onnistumisen iloa sekä itkupotkuraivareita. Olen oppinut niin paljon Tuiskun kanssa. Tuisku on vetänyt minut syvälle koirien maailmaan, enkä enään koskaan halua sieltä pois. Se on mun elämää nyt. Syntymäpäivän kunniaksi näytän teille pari pentukuvaa Tuiskusta, onnea vielä maailman parhaimmalle koiralle ja toivottavasti elää vielä monta hienoa vuotta!

En koskaan vaihtaisi mihinkään muistoja, jota ensimmäisiltä päiviltä jäi. Omaa koiraa olin odottanut niin kauan kun jaksan muistaa, enään ei ollut näkymättömiä mielikuvituskoiria, vaan oma karvapallero sylissä. Aito koira, joka piti aamulla päästää ulos tarpeilleen, ja kusiset sanomalehdet piti vaihtaa puhtaisiin. Pentu, joka tarvitsi paljon unta, nukkui päivät pitkät vaikka olisi tehnyt mieli hoivata. Ensimmäiset lenkit oli tontin kiertämistä.

Ensimmäiset rauhalliset viikot oli unelmaa. Pentua totutettiin hihnaan ja lenkit olivat siirtyneet talon vieressä olevaan rinkiin, jota käveltiin ympäri ja ympäri. 

Pennun kasvettua murkkuikäiseksi monsteriksi, tuli hetkiä jolloin olisi tehnyt mieli vain itkeä ja huutaa. Itse olin vielä niin lapsi, etten aina tiennyt miten toimia näissä tilanteissa. Peruskoulutus olisi pitänyt aloittaa jo heti kun pentu tuli taloon, mutta enhän minä tiennyt mitä tehdä kun ensimmäinen koirani oli kyseessä. Pennusta kasvoi rohkea, ei se enään pihalla pysynyt, kaikki muu oli niin kiinnostavaa. Lenkit oli hirveitä, monsteri vain haukkua räkytti jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Jokaisessa paidanhelmassani oli reikä näykkimisen takia. 

Ensimmäiset kaksi vuotta Tuisku oli aika kuriton tapaus. Aikuistuttuaan se alkoi rauhoittua, eikä ollut mikään hulivili. Sitten aloin kiinnostumaan tokosta, ja ensin koulutin Tuiskua kotona. Myöhemmin kävimme myös kursseilla, joista sain paljon apua, ja Tuisku jopa kuunteli mua. Ja se lähensi meitä kahta. Opin miten koiraa pitää kouluttaa, ja Tuiskun suoritukset parani ja parani. Sitä pystyi jopa pitämään irti.

Tosiaan, pentuajoilla on tullut onnistumisten lisäksi tehtyä paljon virheitä, joita tällä hetkellä olisin todellakin tehnyt toisin. Onneksi Tuisku on hyväluonteinen koira, eikä virheeni ole vaikuttaneet siihen paljoa. Onneksi olen nyt parin vuoden aikana aikuistunut kovasti ja oppinut käsittelemään koiraa oikein, ja olen saanut paikkailtua pentuajan virheeni. Pikkuhiljaa olen saanut Tuiskusta sellaisen koiran niinkuin olen aina halunnut. Nykyään se kuuntelee ja tottelee minua. Meidän siteestä on kehkeytynyt todella vahva, eikä kukaan tai mikään voisi meitä erottaa. Tuiskusta on tullut mahtava harrastuskoira, sen kanssa on ilo lenkkeillä kun se ei räyhää ohikulkijoille ja pysyy irti. Koiranäyttelyitä on tullut monia käytyä, ja Suomen muotovalio siitä on tullut. Toivottavasti Tuisku pysyy terveenä ja saadaan vielä moonta, toivottavasti vielä kymmenen, vuotta kulkea yhdessä. Tuisku on ollut ihana ensimmäinen koirani, eikä mikään tulevista koiristani voi korvata sitä. Tuiskulla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämmessäni.

5v pörrö

Tuisku on ihmisen paras ystävä. Mun paras ystävä.

Mätsäriä, erkkaria ja blogin remppaa

Anteeksi, kun ei ole blogia tullut päiviteltyä pariin viikkoon, vaikka on tapahtunut sitä sun tätä. Mätsärissä käytiin viikko sitten ja erkkarissa viime sunnuntaina. Olen ollut laiska enkä ole kameraa jaksanut ulos viiä, enkä blogiin raapustella mitään. Tänään kuitenkin oon ollut reipas ja kameran otin aamulenkille mukaan, sekä blogin ulkoasua tuli rempattua keväisempään muotoon.

17.3 Käytiin Hiukkavaarassa koirakoulu Vietin järjestämässä mätsärissä. Viime kerralla olin vain turistina, ja tuolloin halli oli todeella ahdas. Onneksi tällä kerralla hallille saapuessamme porukkaa oli vähän ja tilaa oli paljon. Aluksi Tuisku oli innoissaan isosta koiramäärästä ja kaikkien kanssa olisi ollut niin kiva leikkiä, vaan kyllä se siitä aika nopeasti rauhoittui eikä vetänyt mihinkään. Harjailin Tuiskun kuntoon ja sitten oli meidän vuoro. Olin ihan mielissään kun pääsiin ensimmäistä kertaa testaamaan sitä meidän blingbling-remmiä. Parikehässä meitä oli vastassa harmaa, Tuisku esiintyi oikein näppärästi ja punainen nauha saatiin käteen. Punaisten kehässä ei valitettavasti tullut sijaa, mutta Tuiskun esiintymiseen sai taas olla tyytyväinen. Kaikki mätsärikuvat (c) Koirakoulu Vietti

24. päivä käytiin päivän reissu Siilinjärvellä lappalaiskoirien erkkarissa. Aamulla oli kolmelta herätys, ja isä nakkasi minut ja Tuiskun Kempeleeseen Shellin pihaan, josta vähän ennen kuutta lähdettiin ajamaan kohti Siilinjärveä. Autossa oli neljä ihmistä ja kuusi koiraa, mutta hyvin me mahduttiin! Matka sujui hyvin ja saavuttiin Kunnonpaikkaan. Kehässä oli pennut menossa, joten pitkä aika saatiin vielä odottaa että Tuiskun kanssa päästiin kehään. Kun avo-nartut rupesi pikkuhiljaa olemaan loppumaisillaan, otin Tuiskun häkistä ja menin vähän sivummalle harjaamaan sitä. Jännitys oli huipussaan ja hytisin ja tutisin koko ajan. Jännitys kuitenkin loppui heti kun numero 140 huudettiin ja astuttiin kehään. Kehä oli joistain paikoin hirveen liukas enkä uskaltanut kovin kovaa juosta etten kaatuisi. Me päästiin ensimmäisenä yksilöarvosteluun, Tuisku seisoi hienosti paikallaan ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja koklata vartalo läpi. Tuomarina oli tosiaan Maija Mäkinen, ja netistä luin vain yhtä asiaa. Tarkka,tarkka,tarkka. Joten odotukset oli EHssa, pelkäsin jopa että tuleeko sieltä ensimmäinen H. Kehäsihteeri ojensi kuitenkin käteeni punaisen nauhan, eli ERI saatiin. Olin niin helpottunut ja iloinen! Kilpailuluokassa ei tullut sijoitusta, Tuiskukin sattuu tällä hetkellä olemaan vähän tukevassa kunnossa, ja niinhän siinä arvostelussakin luki. Arvostelu oli tosi hyvä ja pitkä, ja ihan Tuiskun näköinen. Turhaan pelkäsin Maijaa, minä itse asiassa tykästyin kovasti, hirveen mukava ihminen ja hymyili koko ajan kehässä. Vähän aikaa vielä oltiin näyttelypaikalla, ennenkuin lähdettiin ajamaan kotia päin. Isä tuli hakemaan samalta Shelliltä mihin veikin. 16h tuli kaikenkaikkiaan oltua liikenteessä, ja kyllähän sitä väsytti kun kotiin päästiin. Tuisku sai heti paljon ruokaa, kerkesi jo oksentaa tyhjän mahan takia. Reissu oli tosi mukava ja hauska, kiitos Minnalle, Sirpalle ja Sannalle kyydistä ja hyvästä seurasta! Onnea myös kaikille erkkarissa hyvin pärjänneille! Lisäilen erkkarikuvia myöhemmin kunhan saan niitä käsiini.

VAL ERI Maija Mäkinen
5v. Erinomainen sukupuolileima. OK mittasuhteet nartulle mutta antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Narttumainen pää. Hyvin kiinnittyneet karvaiset hieman pitkät korvat. Hyvät silmät ja purenta. Hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Iso tilava runko hieman tuhti kunto. Hyvä selkä ja häntä. Liikkeessä venyy pituutta, liikkuu tasapainoisesti sivusta. Hieman ahdas takaa. Hyvin hoidettu turkki johon toivoisin lisää karheutta.

Tänään päätin uudistaa blogin ulkoasun kunnolla ja vähän keväisempään muotoon. Banneri on tosiaan ihan erilainen mitä yleensä, halusin kokeilla jotain uutta. Kuvanmuokkaustaitoni ei ole mitään parasta, joten banneri ei mikään täydellisyys ole :D mutta eikö se ollut niin että harjoitus tekee mestarin? Ulkoasua saa kommentoida, mitä tykkäätte? Alle vielä lyhyt video Lissun ja Tuiskun rallista.

Karvan puunailua

Niin se loma vaan loppui ja takaisin koulun penkille. En kyllä tykkää yhtään. Lomalla tuli lenkkeiltyä pitkästä aikaa paaljon, nyt ollaan takaisin arjessa ja illat saa viettää koulujuttujen parissa (paitsi että enhän minä mitään läksyjä jaksa tehdä). Seuraavat kuukaudet on täynnä kokeita ja kun viimeinen peruskoulun kevät menossa niin ehkä sitä pitäisi panostaakkin, vaan ei jaksa. Tosiaan, luvassa on myös pieni treenivideo Lissun pan harjoittelusta.

Toissapäivänä käytiin M&Mssä shampoon hakureissulla. Kyselin myyjältä jotain joka sopisi pitkäkarvaiselle ja antaisi vähän tuuheutta lisää ja hoitaisi turkkia. Extra Body-merkkistä shampoota tuli ostettua, täysin uusi shampoo ja innolla odotin mitä jälkeä tekee turkkiin. Toisaalta taas vaivasi myös että toivottavasti Tuiskun iho ei kärsi tästä operaatiosta. Illalla oli luvassa pesu, ensin harjailin takut pois ja eikun suihkuun. Vaan ei se karva meinannut millään kastua, suorastaan hylki vettä koko ajan. Kunnon suihkuttelun jälkeen karva oli vihdoin edes vähän märkä ja vaahdotin sen kunnolla shampoolla. Hirveen kauan en antanu sen vaikuttaa, kuitenkaan kun ei tiennyt ollenkaan kärsisikö iho. Suihkuttamiseen sain äitiltä apua että saatiin varmasti turkki puhtaaksi shampoosta. Suihkun jälkeen Tuisku sai vähän levähdellä, ennenkuin rupesin föönäämään. Föönauksen aikana sain myös vähän tsiikailla neidin ihoa, ja hyvältähän se näytti joka paikassa. Kauan sitä meni föönätä, vihdoin sekin tuli valmiiksi. Ja olihan se neiti pörröinen! Turkki oli tosi hyvännäköinen, ja tuuheuttakin on tullut. Joten täytyy sanoa että oon tosi tyytyväinen tuohon shampooseen! Turkki näyttää nyt tosi hyvältä, iho säilyi kunnossa, eikä mitään muitakaan oireita. Joten tätä tulen käyttämään jatkossakin! Tosi hyvä ostos. Eilen harjasin Tuiskun vielä läpikotaisin ja milloinhan viimeksi turkki on ollut näin hyvässä kunnossa. Takkujakaan ei löytynyt ollenkaan. Nyt kelpaa mennä sunnuntaina mätsäriin ja seuraavana sunnutaina, pitkän näyttelytauon jälkeen, Siilinjärvelle erkkariin. Alla siis ennen-jälkeen kuva Tuiskusta.

Tähän väliin voisin vielä tunkea Lissun treenivideota, anteeksi en tiedä mikä ihme musiikki tuossa on, tube antoi jotain vaihtoehtoja kun pakko oli oman äänen päälle saada jotain (no en osannut mykistää), kuulosti niin järkyttävältä :--D

Treffailua Nallikarissa

Varoitus. Luvassa on taas postaus täynnä kuvia lukijoillemme (joita on jo 38! hurjaa.). Nimittäin, tänään ollaan käyty taas vaihteeksi koirapuistossa, sekä iltapäivällä treffailtu koirakamua. Sää on ollut ihan mahtava tänään ja toivottavasti näitä auringonpaisteita jatkuisi koko loppukevään. Toissapäivänä kävimme Oritkarissa jään päällä juoksuttamassa koiria, mutta *piip* jäälle astuessa käynnistin kameran ja tottakai se herjasi että ei muistikorttia. Se siis jäi kotiin pöydälle, ja koirillakin sattui olemaan sitä virtaa ja juoksentelivat ympäriämpäri niin jouduin tyytymään kävelyyn kamera kaulassa. Kyllähän se otti päähän.

Tänään käytiin taas aamulenkiksi koirapuistossa, ja koirat juoksivat taas kunnolla. Puistoon tuli myös hirrmuisen pieni tipsupentu, joka oli aivan supersuloinen tapaus. Lunta oli ehkä kymmenisen senttiä maassa mutta eihän se pentua estänyt. Nelikuinen energiapakkaus pomppi ympäriinsä ja pikkuiset korvat vaan heilui. Lissua pentu ei kiinnostanut ollenkaan, se vaan ärähteli sille pennun yrittäessä tulla sen kuopalle. Tuisku sen sijaan tykkäsi kovastikkin pikkuisesta. Tuisku yllättikin kovasti, se leikki pennun kanssa tosi nätisti eikä ollut ollenkaan kovakourainen. Paikoillaan se vain istui vaikka pentu roikkuikin sen poskikarvoissa. Lissu taisi olla vähän mustasukkainen Tuiskusta, ensin ärisee pennulle kun se tulee leikkimään, mutta sitten kun se meni Tuiskun luo leikkimään niin Lissu änkäsi mukaan haukkuen.

Iltapäivältä päästiin pitkästä aikaan näkemään Ellaa ja Jeppeä, parista muuttujasta matkanvarrella huolimatta perille päästiin Nallikarin jäälle. Aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli lämmin (ja minähän olin varustautunut hirveään tuuleen ja tuiskuun). Ainoa miinus oli vähäinen aika ja edellisillan lumipyryn takia lunta oli hirveästi ja jalat upposi koko ajan. Reissulla oli tosi mukavaa, harmi että meillä oli vain vähän aikaa, pitää ottaa jokunen vklp uudestaan ja varata enemmän aikaa. Ellan ja Jepen lähdettyä kierreltiin koirien kanssa vielä vähän metsäpolkuja ennen kuin lähdettiin kotia päin.