Viikon kuulumiset

Oululaisia meistäkin on tullut. Pikkuhiljaa alkaa kaikki tavarat olemaan uudessa asunnossa. Ihan siistiltähän tämä näyttää. Koirilla ei ole tähän mennessä ollut vielä mitään, pikkuisen ovat ihmeissään että miksi sitä täällä ollaan. Lenkkimaastoihin olen vähän pettynyt, vielä en ole löytänyt rauhallista paikkaa missä koirat saisivat olla irti. Tähän asti ollaan kävelyteillä kävelty. Koiria ei voi kuvatakkaan kovin monessa paikassa. No, onneksi tässä on kuulemma lähellä hyvä koirapuisto, jossa koirat saa vähän irrotella. Vielä mulla pitää tutkiskella paikkoja, missä lenkkeillä. Vähän oon ongelmissa ollut koirien kanssa, kun täällä Oulussa lenkillä tulee koko ajan vastaan ihmisiä ja tiet ovat kapeat, ja meillähän ei koirat oikein osaa ihan vieressä koko ajan kulkea.. :D Kiimingissä kun ei melkein koskaan tule vastaantulijoita, niin saavat koko remmin mitalla kulkea kävelyteilläkin. Ja suurimman osan lenkeistä sai koirat olla irtikin. Eiköhän tähänkin totuta.

Lissun kanssa käytiin viime viikon sunnuntaina ekoissa mätsäreissämme. Todella tyytyväinen olen Lissun käytökseen, enhän mää siltä paljoa voisi edes vaatia, sehän ei oo koskaan ollut nuin ison koiramäärän seurassa. Paikalle saavuttiin aikoinaan että saa neiti vähän totutella ilmapiiriin. Mätsärialueen ulkopuolella vielä harjoiteltiin, ja Lissulla oli ihanasti energiaa ja omaan silmään sen meno näytti tosi kivalta. Mutta koirien sekaan mentäessä se kaikki energia katosi. Käytös oli kyllä sama, ei rähjännyt ollenkaan, pysyi rauhallisena ja kuunteli minua. Mutta se energia katosi johonkin. Ja sama jatkui kehässäkin, vaikka lihapullilla yritin innostaa. Parikehässä meitä oli vastassa nuori tolleri, ja olin varma että saadaan sininen. Juostessa Lissu suorastaan raahautui perässä. Ilman muita koiria se juoksee kuin unelma. Mutta nyt se kaikki energia oli kadonnut. Seisoi kyllä ihan hyvin, mutta siitäkin puuttui se into. Mutta siihen olin tosi tosi tyytyväinen, kun Lissu antoi tuomarin tuosta nuin vain tutkia hampaat ja koklailla joka paikasta. Se vain seisoi ja tapitti mua. Kyllähän mää sitä kehuin sen jälkeen ja paljon. Ja mun yllätyksenä me saatiin punainen nauha. Wau ! Punaisten kehässä ei sitten sijoille ylletty, juurikin sen takia että Lissu ei enään jaksanut. Mutta tuo olikin vasta eka mätsäri, niin todellakin olen tyytyväinen Lissun käytökseen. Ehdottomasti jatketaan näitä. :)

Ja näin loppuun vielä, mä vihaan tätä syksyä. Miksi? Koska koko ajan sataa ja tiet ovat koko ajan ihan märkänä ja koiria (varsinkin Tuiskua) pitää joka lenkin jälkeen olla vedellä putsaamassa, jota minä vihaan ylikaiken. Tulisi jo talvi niin ei tarvisi rapatassuista huolehtia !