sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kaksi vuotta sitten...


... Lissu-Lisbet kaunokainen asteli meidän talouteen. Virallinen vuosipäivä meni 18.7. Moni varmaan tietää tämän tunteen - tuntuu kuin Lissu olisi ollut meillä aina mutta toisaalta taas tuntuu että se tuli vasta eilen. Lissun löytämisen jälkeen ei mennyt varmaan kuin hieman päälle viikko neiti oli jo meidän, "hätäistä" (mutta tietenkin harkittua) päätöstä ei ole tarvinut kertaakaan katua, sillä Lissu on osoittautunut niin mahtavaksi ja helpoksi koiraksi että huh. Sen kummempia vastoinkäymisiä meillä ei ole ollut, alkuaikojen remmirähjäys on saatu kuriin ja epävarmuus ihmisiä kohtaan on vähentynyt huomattavasti. Eräs lenkkituttava aina muistuttaa vastaan tullessa, miten paljon rohkeampi ja pirteämpi Lissu on kuin kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa tavatessa. Se on uskomattoman hieno koira <3

Pari viikkoa sitten tilin tullessa lähdettiin Mustiin & Mirriin ostamaan uusia Rukka-valjaita. Halusin ehdottomasti Y-valjaat heijastimilla, ja Rukat osoittautuivat väreiltään, malliltaan ja istuvuudeltaan parhaimmaksi meidän parivaljakolle peruslenkeille. Olen kyllä ehdottomasti tykännyt, edellisten valjaiden ongelmana on ollut kyynärän takaa hiertäminen jolloin varsinkin Lissun kävely on muuttunut töpöttelyksi joka ei tietenkään ole hyväksi kropalle. Nämä valjaat on pitempää mallia jolloin kyynärän taakse jää runsaasti tilaa. Ainoa miinus on valuminen ja pyöriminen sivuille, Lissulla taas enemmän kun Tuiskulla on karvaa tukemassa. Tuisku sai pinkit, Lissulle ajattelin samaa aluksi mutta jotenkin tuo keltainen oli söpömpi Lissulle. :D



Kävin 12.7 Äimäraution raviradalla koiranäyttelyssä kuvaamassa lapinkoirat. Mielessä pyöri koko ajan että olisi pitänyt ilmoittaa Tuisku kehään, onneksi ilmoitin sen Kiiminki RN parin viikon päähän, sillä todellakin on näyttelykärpänen päässyt puremaan. Ensin ajattelin säästää rahat seuraavaan tokokokeeseen, mutta tiesin että kuitenkin tulen katumaan myöhemmin jos en ilmoita. Tuttu tuomari (Raimo M. Viljanmaa) joka tykkäsi Tuiskusta viime kerralla. Ennen lapinkoirien kehää kävin ostoksilla, suunnitelmana oli ostaa lelu joka kelluu vedessä. Mukaan lähti dummyn lisäksi punainen narupallo, pieni pinkki kansio Tuiskun papereille (jätin Lissulle ostamatta, sillä Lissulla ei harrastuksiin ole kuin rokotuskortti, molempien ell. jne paperit ovat isossa kansiossa) ja punainen helposti kasattava kangastuoli. Lapinkoirakuvat löytyvät TÄÄLTÄ.



Tämä viikonloppu vietettiin mökillä. Ei nähty poroja eikä muita eläimiä kertaakaan, joten Tuiskukin pääsi pieniä pätkiä juoksemaan vapaana ja pörröön pystyi luottamaan täysin, käskyt kulkeutui korville ja luokse tultiin heti kun pyysin. Ostin muutama päivä sitten Mustista & Mirristä ohjatun noudon kapulan, jotta Tuiskulla olisi mukavempi noutaa kevyttä ja kapeampaa kapulaa. Mökin pihassa muutaman kerran sitä nakkelin ja pörröllä on herännyt kiinnostus uudelleen helpommin kannettavaan kapulaan. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa että mitään sivulle tuomista en vaadi, vaan olen odottanut Tuiskua käsi ojossa ja Tuisku tuo kapulan mun käteen. Tämä siis siksi että Tuiskun ongelmana on ollut se kapulan tiputtaminen ja nyt sillä on alkanut mennä perille että se kapula annetaan mun käteen ja vasta sitten saadaan palkka. Mutta, mä nyt hillitsen itseni enkä vaadi sitä sivulle tuloa vielä pitkään aikaan vaan tehdään pelkästään siihen käteen tuomista, ja kunnes se sujuu täydellisesti katsellaan miten opetan sivulle tuomisen.



Muutaman kerran koirat pääsivät uimaan ja Tuisku nouti uutta dummya. Ja lenkeillä päästiin taas rehkimään kun käveltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas sekä rämmittiin umpimetsässä. Makkaraa ja kakkua on syöty ja auringosta nautittu yllinkyllin. Nyt ollaan back in Oulu ja aletaan Tuiskun kanssa käymään iltaisin lähikentällä treenaamassa ja hiomassa tokoliikkeitä kuntoon, olen nyt kaavaillut ekaa avokoetta 13.9.

Jokunen hetki sitten suomenlapinkoirien FB-ryhmässä oli puhetta hymyileekö toisten lapinkoirat kun niitä raksutellaan - meillä ainakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti