perjantai 17. lokakuuta 2014

Hiivin hiivin hiivin...

... Sanoo Tuisku. Keskiviikkona oli toiset ohjatut tokotreenit ja aiheena oli paikallaistuminen, seuraaminen sekä luoksetulo. Käytiin hallille tullessa pieni 15min. lämppälenkki lähimaastoissa ja sisällä teetätin kivoja temppuja, jalkojen välistä pujottelua, pyörimistä molempiin suuntiin ja oravaistuntaa (Tuisku on muuten tässä ihan mahtava, se kykenee pönöttämään ku patsas vaikka kuinka kauan). Heti jo tunnin alussa tiesin että tänään ollaan laiskalla tuulella, johtunee vähän aikaa sitten loppuneista juoksuista.

Me aloitettiin toisen koutsin kanssa luoksarilla. Tehtiin aluksi ohjattuna sillä ajattelin sen sujuvan niinkuin aina. Mutta ei. Valuivaluivalui. Tai no, se kyllä pysähtyy kuin seinään käskyn kuuluessa, mutta jostain syystä se ottaa pysähtymisen jälkeen muutaman kävelyaskeleen. Keskusteltiin koutsin kanssa ja "kotiläksyiksi" saatiin ottaa pysähtymistä paljon lyhyemmällä matkalla ja niin ettei siinä oikeastaan ole ollenkaan tätä varsinaista luoksetuloa. Ja ottaa vahvat vartaloavut käyttöön, Tuiskun kanssa ne on kuitenkin tosi helppo häivyttää pois. Muutaman kerran testattiin tätä, se kyllä pysähtyy kivasti edelleen mutten ymmärrä nuita "minäpäs vähän kävelen" askeleita. Täytyy vaan yrittää hitsata sitä vähän paremmaksi ennen koetta ilman että luoksareissa alkaa älytön ennakointi.

Seuraavaksi seuruu. Otettiin ensin ohjattuja mutta ilman koiraa, sillä mulla tahtoo mennä linjat ja käännökset väkkyrälle joten tehtiin ensin kuivaharjoittelua. Ei ongelmaa kun sain keskittyä siihen kävelyyn ilman että täytyy miettiä mitä se koira siinä tekee. Seuraavaksi ohjattuna koiran kanssa. Alku lähti hyvin, pysyi hyvin paikalla ja käännökset oli hyvät. Loppupäässä viimenen täykkäri oli ihan plääh eikä koira muistanut takapäänsä olemassaoloa ollenkaan, ja kontaktikin tippui jolloin jouduin hieman kannustamaan takaisin matkaan. Täytyy tehdä enemmän jatkossa tempojen vaihtoa, käännöksiä ja pysähdyksia ja vaikka kyykkyyn laskeutumista jotta se koira pysyy hereillä kokoajan.

Odotellessa omaa vuoroa duunattiin itsenäisesti kaukoja, joissa ei ongelmaa. Otettiin myös hyppyä, edelleen se hyppää aika laiskasti mutta yli se kuitenkin menee virheettömästi :D Istumiseen tarvi ensimmäisellä kerralla tuplakäskyn, se oli ihan mun oma moka kun en malta odottaa että se koira kääntyy täysin muhun päin ja on kuulolla kun annan käskyn istua. Toisella kerralla onnistui.

Lopputunnista otettiin paikallaistuminen. Me ei ikinä olla tehty tätä varsinaisena liikkeenä, mutta tiesin että Tuisku pysyy kun ainahan se istua tapittaa kun otan siitä kuvia. Piiloon ei menty, mutta ihan hyvän mittaisen matkan päähän. Tuisku pysyi täysin rauhassa! Hieno tytteli. Muuten oli kaikinpuolin hyvät treenit, häiriötä ei ottanut mutta hieman oli laiskalla tuulella.

Tässä yksi päivä käytiin koirien ja äitin kanssa Heinäpäässä kävelemässä puolentoistatunnin lenkki sillä aikaa kun pikkuveli oli treeneissä. Käytiin venesatamassa ihastelemassa maisemia sekä liikennepuistoa jossa me kävimme pieninä ajamassa polkuautoilla. Käytiin myös Hollihaan koirapuistossa, ja wau Tuisku innostui rällättelemään shelttiuroksen kanssa. Tai no, oliko kummakaan kun kerrankin kaverina oli herrasmies joka ei ollut Tuiskun peräpäässä kiinni. :D

Tänään oli vuorossa lappalaiskoirien hallivuoro. Taas aloitettiin treeni pienellä lämppälenkillä ja temppuhetkellä.

Vaikka aikaa oli vain yksi tunti, tuntui se tänään paljon pitemmältä mitä keskiviikkona. Musta tuntui että kerettiin tehdä niiin paljon. Tuisku oli täysin vastakohta keskiviikosta, sillä oli virtaa ihan hirveesti! Se meinaa tietenkin sitä että se teki tosi hyvää seuruuta <3 Siis ihan mahtava! Kontakti pysyi, seuruu oli tosi tiivistä ja hurjimus jopa keuli muutamaan otteeseen. Juoksuosuudessa sekä hitaassa kävelyssä pysyi hyvin paikallaan. Käännökset oli kivoja. Tunnin aikana kerettiin tehdä monta pitkää seuruupätkää ja koko ajan se paransi. Viimeisimmässä seuruupätkässä juuri ennen hallista poistumista se jopa haukahteli aika tiuhaankin tahtiin kun oli niin mukavaa.

Otettiin noutoa muutamaan otteeseen. Haki ja toi vauhdilla, yhden kerran se palautti reippaalla ravilla. Mutta ne perusasennot oli pikkasen liian edessä ja vinoja. Tämähän on sinänsä huono asia jos tottelevaisuusvalion arvoa ollaan tavoittelemassa, mutta mä en yksinkertaisesti jaksa olla niin nipo että alkaisin hinkkaamaan sitä suoraksi kun tiedän että koiralla häviäis hyvät fiilikset siihen. Sama homma on tavallaan luoksarin stopissa. Kyllä se vielä minunkin makuun valuu hieman liikaa, mutta en nää tarvetta hitsata ja hitsata sitä kohti täydellisyyttä.

Jäävissä ei ollut ongelmaa. Maahanmeno kiva ja ripeä, seisominen ainakin sivusilmällä näyttää nopealta, mutta mä en ole varma ottaako se muutaman samanlaisen kävelyaskeleen niin kuin luoksarin stopissa. Videoo olisi ihan järkevä. Kaukoja otettiin pari kertaa, ei ongelmaa.

Sitten... Hitsattiin luoksarin stoppia. Stoppia en ottanut pitkiin luoksetuloihin, otin paljon läpijuoksuja ja ennakoidessa otettiin kylmän viileästi uudestaan jolloin tuli taas vauhdilla sivulle. Otin stoppia ilman luoksetuloa, seuruutin edessä (itse siis pakitin ja koira tulee perässä) sun muuta ja kyllä se teki hyvän stopin silloin kun pysähdyin itse ja käytin vartaloa suullisen käskyn avuksi. Mutta, heti kun matkaa lisää hiemankaan, se ottaa sen muutaman askeleen pysähdyksen jälkeen. Ei se nyt niin paljoa hiippaile eteenpäin, mutta sen verran että se häiritsee minua. *Lisätään tehotreenilistalle...*

Lopuksi otettiin paikkamakuuta. Aluksi olin näkyvillä mutta pitkän matkan päässä Tuiskusta, aikaa katsoin vain puhelimen kellosta (en siis varsinaisesti ottanut aikaa) ja makuutin sellaiset 3 min. Ei ongelmaa, vaikka hallissa oli aika paljon häiriötä, vieressä treenattiin, leikittiin ja hallissa oli melkoinen meteli kun koirat haukkui. Äidin tullessa uskalsin ottaa piilopaikkista. Jätin Tuiskun makaamaan ja menin A-esteen alle piiloon. Häiriötä se ei ottanut, mutta Tuisku oli niiiin vireessä että alkoi pariin kertaan vinkumaan ja nousi kaksi kertaa istumaan. Tein lyhyen paikkamakuun näkyvillä ja 30sec paikkamakuun piilossa, kun ne jaksoi maata lopetimme siihen.

Oli ihan hyvää ottaa "kunnon treenit", kun viimeaikoina ollaan tehty pieniä fiilistreenejä. Tuisku jaksoi todella hyvin koko tunnin, tuntui että mitä enemmän tehtiin sitä enemmän hauskaa Tuiskulla oli. Onse hieno treenikaveri <3 Hyvillä fiiliksillä olen menossa kohti koetta.


Kämänen treenipostaus taas, kiireessä ei ajatus kulje ja olen muutenkin huono kirjoittamaan pitkää ja pohdiskelevaa tekstiä, pahoittelen..

2 kommenttia:

  1. Minkälainen palkkaus Tuiskulle on luoksetulon pysäytykseen? Mietin tuota, että jos se ensin pysähtyy ja sen jälkeen ottaa muutaman askeleen, niin auttaisiko nopeampi palkkaus, eli vapautus/palkan heitto/mikä teillä onkaan tulee just sillä hetkellä, kun se pysähtyy, niin ettei ehdi ottaa niitä askelia perään. Vahvistaisi nimenomaan sitä pysähtymistä koiralle. Ja jos palkkaus tulee eestä päin, niin vois miettiä, että voisko sitä edes välillä vaihtaa taaksepäin suuntautuvaksi.

    VastaaPoista
  2. Meillä on monenlaista palkkausta, vapautus, palkan heitto ja myös takapalkkaa käytetään. Mä oon monesti "liian hidas" palkkaamaan ja olen kamppaillut sen kanssa että osaan palkita juuri oikeaan aikaan, monesti ne kävelyaskeleet tulee niin nopeasti ja niitä on tosiaan vain pari että se kerkeää ne tehdä. Mutta kiitos kommentista, täytyy yrittää olla mahdolisimman tarkka ajoituksen kanssa.

    VastaaPoista