Kaksi niin pientä ovat yhdessä suurta

 

 

 

 

 

Tänään tuli postissa Lappalaiskoirien vuoden 2013 kalenteri, ja Tuiskun kukka suusa-kuva oli sekä kannessa että kesäkuun kohdalla. Harmitti vaan että kuva oli rajattu todella ahtaaksi siihen. Niin, ja teetin tässä vähän päälle viikko sitten Tuiskusta ja Lissusta Ifolor-valokuvakirjan. Tuli tosi kiva! Saa muistot kasata kuvakirjaksi. Joku päivä tulevaisuudessa vielä kattelen niitä kirjoja (huom. mulla on Tuiskusta jo oma kirja myös), ja ajattelen että siinä oli mun ensimmäiset koirat. Käytiin Tuiskun kanssa eilen koirapuistossa, kovin ujo oli mutta kyllä se pari juoksuaskelta otti yhden koiran kanssa. Lissu löhöili kotona sillä aikaa. Minä taas innostuin kameraa käyttämään, mää vaan niin tykkään tosta uudesta putkesta, vaikka sitä en kovin vielä osaa käyttää :) Ja vielä näin loppuun, blogilla on jo 12 lukijaa, kiitän tosi paljon ! :) Toivepostauksia voisitte nakkailla kommenttiboksiin.

Syksyn sävyä

Syksy ei niinkään ole mun lempivuodenaika, juurikin näiden sateiden takia. Mutta värit siinä viehättää mua erittäin paljon. Kuviin tulee mukavat oranssin pehmeät sävyt. Kaunis näky kun kaksi koiraa temmeltää lehtien seassa. Tuisku yrittää Lissua saada leikkiin mukaan mutta kova prätkämimmi Lissu ei enään leiki. Se on jo iso tyttö. Kummatkin poseeraa nätisti, kun minä kameran takana käsken katsomaan kameraan. On ne kyllä hassuja persoonia molemmat. Lissu on muuten tosi kova porisemaan. Esimerkiksi aina kun sitä raksuttaa, ja sitten lopettaa, se alkaa ulisemaan ja örisemään että lisää lisää. Ja sama on ulos lähtö, ei saa ees kenkiä laittaa jalkaan kun pitäs olla remmiä laittamassa neidin kaulaan. :)

Mua kiinnostaisi kovasti tarjota Tuiskua koiramalliksi jollekkin valokuvaajalle. Kateltiin netistä niin siellä on paljon ilmoituksia että etsitään koiramalleja. Ja Tuiskuhan olisi mitä parhain siihen hommaan, osaa olla kameran edessä, on ystävällinen, ei arka, pystyy olemaan eri kuvauspaikoissa ja pystyy olemaan paikallaan pitkänkin aikaa. Ihan leikkimielellä tietenkin!

Tänään innostuin taas ottamaan kuvia uudella putkella. Ei ole vielä kyllä yhtään kaduttanut tuon ostaminen. Hyvää jälkeä tekee! Syyslomakin koittaa viikon päästä, en malta että pääsen lähtemään koirien kanssa jonnekkin mukavaan ja rauhalliseen paikkaan kuvaamaan! Niin, ja banneri vaihtui TAAS, mikään ei oikein tahdo miellyttää..

 

 

Vielä näin loppuun, voisin värkkäillä teille toivepostauksen. Eli kommenttia kehiin ja ehdotelkaa minkälaista postausta voisin tehdä teidän iloksi :)

50mm

Tuiskun kanssa käytiin keskiviikkona taas kontrollissa Akuutissa. Tuiskua ei tykännyt yhtään kun mentiin huoneeseen, yritti raapia koko ajan ovea ja olisi halunnut pois. Katsottiin ultralla virtsarakko, ja ei ollut mitään. Tuisku on muutenkin piristynyt ihan hirveesti, lenkilläkin kävelee kuin raketti. Joten antibioottikuuri selvästi auttoi. Sitten otettiin Tuiskulta verikoe ja virtsanäyte.

Tänään saatiin sitten soitto tuloksista. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ollut, eikä muutakaan. JES! Jotain töhnää vaan meinaa Tuiskulla olla korvassa, toivottavasti ei ole hiiva. Nyt puhdistellaan korvaa joka päivä, katsotaan paraneeko.

Se uus obiska PITI mennä joululahjalistaan. Toisin kävi. Kattelin stockmannin Hullut päivät- lehtistä, ja huomasin että Canonin 50mm 1.8 objektiivi on alennuksessa. Rahat sain obiskaan, ja siinä se törröttää pöydällä. Testikuvat Tuiskun kanssa käytiin ottamassa, ja itse kyllä tykkään tosi paljon. Huima ero edelliseen putkeen. Hieman sahaa tarkennus ja on kyllä tosi äänekäs myös. Mutta todella tyytyväinen olen että kävin ostamassa. Ensiksi vähän pelotti polttoväli, että onkohan liian lyhyt. Mut ei ollenkaan!

 

Pieni kuvapostaus

Keskiviikkona kävimme siis Tuiskun kanssa siellä lääkärissä, ja torstaina lääkäri soitti lopuista verikokeen tuloksista. Muuten olivat normaalit, mutta kolesteriarvo näytti olevan koholla. Ja se yleensä kuulemma liittyy kilpirauhasiin, joten seuraavassa kontrollissa teemme varalta kilpirauhastestin. Toivotaan ettei siellä mitään pahaa olisi.

Eilen olin reipas ja nappasin kameran ja Lissun mukaan, ja lähdettiin kävelemään tuonne Oulujoen viereen, jossa on iiisot nurmikkoalue. Koiria ei ole tullutkaan kuvattua vähään aikaan, tällainen rapakeli ei ole mikään paras. Kuvista ei tullut mitään parasta laatuaan, koska minähän omistin sen suttuputken, ja kelikin oli aika hämärä. Voisin vaikka joululahjaksi toivoa valovoimaisempaa putkea. Kuitenkin, käveltiin keskellä nurmikkoaluetta, ja Lissu sai juoksennella ja haistella vapaana, ja minä räpsin kuvia. Lissun kanssa ei ollut mitään ongelmia, ei ollut lähdössä mihinkään karkuun, ja tuli luokse heti kun pyysi. Vähän otettiin sivulletuloa, mutta muuten sai itsekseen haistella. Mielenkiintoisia hajuja löytyi, joihin oli pakko hieroa itseään. Tuiskun kanssa käytiin myöhemmin vähän rauhallisempi lenkki kahdestaan. On nuo koirat välillä niin hauskoja, ei sitä enään voisi kuvitella ettei talossa olisi koiraa. 

Akuutissa

Muistatteko, kun mainitsin yhdessä edellisistä postauksista, että Tuisku ei ole ollut oikein normaali oma itsensä. Se on ollut jotenkin sairaan oloinen, ei ole jaksanut lenkkeillä ja on ollut syrjäytyväinen, vaikka yleensä aina haluaa olla meidän seurassa. Tänä aamuna se ei ollut kuulemma syönyt ruokaansakkaan (joka on yllätys Tuiskulta). 14.40 oli akuuttiin varattu aika, ja lähdin koulusta aikaisemmin että kerkiäisin mukaan.

Tuisku ei pitänyt selvästikkään, kun näki mihin oltiin tultu. Sillä ei ole oikein hyviä muistoja paikasta. Eikä ne kokemukset oikein parantuneetkaan tälläkään kertaa. Ell teki ensiksi ihan perustarkastuksen. Epäiltiin, että vika voisi olla anaalirauhasissa, koska ne on ennenkin ollut Tuiskulla täynnä. Perustarkissa ei ilmennyt mitään, joten päätettiin sitten ultralla katsoa kohtuun ja virtsarakkoon. Kohdussa ei näkynyt mitään erikoista, joten se oli ok. Virtsarakossa sen sijaan näkyi jokin patti/turpouma. Minun mielestä oli mielenkiintoista katsoa ultraa, ja ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin jopa ymmärsin mitä siinä näytöllä näkyi. Ell siis arvioi että kyseessä voi olla virtsatulehdus. Silti päätimme varalta ottaa vielä perusverenkuva. Arvot jotka saimme tietää heti oli normaalit, huomenna saamme tietää lopuista. Onneksi ei mtn vakavempaa ollut, antibiootit ja kipulääkkeet saatiin mukaan. Onneksi en ilmonnut Tuiskua erkkariin tai muihin loppuvuojen näyttelyihin, seuraava saa olla vasta Tammikuussa. Ja tokokurssitkin nyt venyy, mutta ei voi mitään, tärkeintä on että kultamussukka tulee kuntoon <3

Niin, ja huomasitte varmaan sivun reunassa olevan äänestyksen, joka on juuri päättynyt. Kysymys oli siis mitä mieltä olet blogistamme? Ääniä tuli huimat 12, tosin eihän tämä ollut kuin viikon. Ääniä tuli aika tasaisesti. Ihan ok 5, Hyvä 1, Erinomainen 5, Täydellinen 1. Kiitoksia kaikille jotka ovat äänensä antaneet. Ihan ok:takin näytti tulevan viisi, joten kyselen parannusehdotuksia blogiini. Olisi mukava kuulla niitä jotta voisin parannella sen verran kuin voin, että blogia olisi mahdollisimman kiva lukea!

Sitikoiria niistä on tullut

Toistaiseksi on maalaisjuntit selvinneet täällä Oulussa. Lenkkireittejä on löytynyt lisää, ja pitkiä lenkkejä ollaan saatu tehtyä. Tytsyt on ollutkin nyt parin viikon aikana aika vähäisellä lenkkimäärällä, kun on kiireitä ollut muuton takia. Treenaamaan ei olla keretty, mutta pian kun ollaan asetuttu niin starttaamme Tuiskun kanssa tokokurssin. Ja nyt kun näyttelyitäkään ei ole kun vasta tammikuussa (jep, messarikin luultavasti jää taas väliin, köh.), olen asettanut vähän tavotteita myös Tuiskullekkin. Tarkoitus olisi siis mennä tokon jatkokurssille, ja ensi vuonna startataan virallisiin kokeisiin, jos hyvinkin menee. Lissun kanssa pitää vielä totutella muiden koirien seuraan, treeneistähän ei oikein tulisi mitään josse menisi samalla mallilla kuin viime mätsärissä. Jotenka ensiksi Lissun kanssa harjoitellaan sitä. Voisin viedä sen joku päivä keskustaan vilinän keskelle.

Löysimme kuin löysimmekin myös sen koirapuiston. Ja ei ole kuin 10 min. kävelymatkan päässä. Kätevää. Se on se hautausmaan vieressä, en muista nimeä, alkoikohan kenties I-kirjaimella. Mutta todella siisti (ei mikään mutalällikkö), ja mukavan tilava paikka. Käytiin kattomassa miten koirat siellä meni, ja hyvinhän se meni. Koiria oli muutama, ehkä 4 tai 5. Tuisku oli koko ajan meidän lähettyvissä, ja oli vähän ihmeissään kun koko lauma tuli haistelemaan ja tervehtimään. Kumpikaan ei näyttänyt olevan innostunut leikkimään. Lissu oli omissa maailmoissaan ja viestitti heti muille koirille, että häntä ei kiinnosta nyt leikkiä, ja lähti haistelemaan hajuja. Ja nopeasti muut koirat sen huomasivat, ja jätti Lissun rauhaan. Tuiskun sai sentään vähän juosta, kun pikkunen russeli roikkui sen karvoissa. Itse odotin että Tuisku olisi ihan mielissään juossut kavereiden kanssa, mutta nyt se ei lähtenyt meidän lähettyviltä mihinkään. Puistoon tuli myös erittäin innokas nuori seropi uros, joka oli hieman päällekäyvä. Ensiksi tuli Lissuun kiinni, ja koko ajan halusi nuuskia ja nuolla peräpäätä, ja Lissuhan ei pitänyt siitä, varsinkaan kun uros ei varoituksista välittänyt. Lissu alkoi jo ahdistua ja ärähtikin sille pariin otteeseen. Sen jälkeen uros tuli Tuiskun luokse ja sama homma, koko ajan halusi nuolla ja nuuskia. Ja minä kyllä yllätyin että Tuisku, ärähti kunnolla hampaat irvessä. Uros ei millään lopettanut niin lähdettiin sitten kotia. Mutta muuten reissu meni oikein kivasti. 

Tänään tuli postissa Lapinkoira-lehti, ja olipa yllätys. Laitoin siis Tuiskun kuvan, jossa se istuu kukkakimppu suussa, lappaiskoirien kalenterikisaan. Kalenteriin päässeet kuvat äänestettiin lappalaiskoirien kesäleirillä ja ääniä annettiin 40. Tuiskun kuva oli suuri suosikki ja sai 28 ääntä. Ja nyt siitä on sivunkokoinen kuva ja teksti lehdessä. Kiitoksia paljon kaikille äänestäjille !