Pitkästä aikaa istahdan koneen ääreen kirjoittamaan tänne blogiin, ja johan on kaikenlaista kerennyt tapahtua näiden parin viikon aikana. Ja ensimmäiseksi voin sanoa, että saatte valitettavasti kuvattoman postauksen, en ole millään kerennyt/jaksanut raahata kameraa ulos koirien kanssa. Muutenkin näin koulun alkaessa on ollut melkoinen kiire, ja olen ollut todella väsynyt, kun melkein joka päivä on pitänyt roikkua koulussa kahdeksasta neljään. Kuitenkin, koulu vaikuttaa tosi kivalta ja luokkakin mitä mukavin! Eiköhän tästä opiskelu lähde hyvin liikkeelle.
Aloitetaan vaikka 10.8 olleesta Kiiminkipäivien mätsäristä. Ilma oli tosi kuuma Tuiskulle ja itsekkin olin lähellä tukehtua, olin varustautunut nahkatakilla ja sitä oli pakko pitää päällä, muuten en olisi saanut nameja mihinkään taskuun. Tuisku oli todella laiskalla tuulella, ja en millään saanut sitä innostumaan herkuilla. Parikehässä meillä oli parina hieno saksanseisoja, joten voitte jo arvata meidän nauhan värin. Tuisku esiintyi kyllä tosi kivasti ja jaksoikin juosta ihan semihyvin, mutta tuohon tappijalkaan verrattuna seisoja liikkui miljoona kertaa paremmin ja uljaammin. Joten me saimme käteen sinisen nauhan. Nauhakehää ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa, melko äkkiä pääsimme takaisin kehään. Tällä kertaa saatiin vain lämmintä kättä. Eli lopullinen sijoitus SIN ei sij. Koiran käytökseen en todellakaan ole tyytyväinen, vinkui jokaisen vieressä olevan koiran luo kun olisi halunnut leikkiä.. En ymmärrä mistä sillä on yhtäkkiä tullut tuollaiset käytöstavat, ennen se oli muiden koirien kanssa niin rauhallisesti että olisi voinut olla ilman hihnaakin. Vaan ei. Johtuukohan lie siitä ettei olla taas vähään aikaan sellaisessa hulinassa käyty. Täytyy nyt viedä se jokaiseen mätsäriin turistiksi mitä Oulussa on.
Sitten lisää harmitteluja tuon pörrykän käytökseen. Vihdoin saatiin takamuksemme raahattua paikkistreeneihin tuohon läheisen koulun kentälle. No jaa, eipä ole mitään kehumista. Tuisku oli selvästi tullut vain kyttäämään muita koiria. Flexin minä sille otin mukaan, juurikin tältä varalta jos sitä ei uskalla pitää irti. En mä kehdannut edes kokeillakkaan ilman hihnaa, ettei se olisi pilannut muiden koirien treeniä. Pitäisi saada sellaista paikkisseuraa, että ei haittaisi vaikka Tuisku nousisikin kutsumaan leikkiin muita pilaamatta niiden paikkista. Mutta kuitenkin, paikalle tullessa kyttääminen alkoi aivan heti, kävi ylikierroksilla ja olisi halunnut rynnätä jokaisen koiran luokse. Mitä ihmettä? Suorastaan alkoi nolottaa, Tuiskusta ei kyllä yhtään olisi voinut uskoa, että ensimmäinen koe koittaisi muutaman viikon päästä. Voi helvetti sanon minä. Ei kuunnellut yhtään kun sitä kutsuin, perusasentoonkin tullessa heti istumisen jälkeen katse kääntyi koiriin päin. Maahan ei mennyt ensimmäisestä käskystä, korvat oli jossain ihan muualla ja vihdoin alas mennessä meni niin vinoon että huhhuh. Menin sitten vain muutaman metrin päähän Tuiskusta, ja palkkasin melko tiheään, en kuitenkaan koko ajan. Kyllä se mun yllätykseksi pysyi, vaan pää oli koko ajan oikealla makaavan koiran suuntaan. Se ei joko noussut sen takia, ettei toista koiraa kiinnostanut Tuisku yhtään, tai sitten koska Tuisku tiesi että sillä on hihna kaulassa. Siis ette uskokkaan tätä pettymyksen määrää. Ennen oltaisiin varmasti voitu ottaa paikkista ilman mitään pelkoa että koira nousisi. Vaan ei. Tekisi mieli perua koko pirun koe ja jättää meidän tokoilut kokonaan. Perhana.
Eipä meille muuta erityistä ole tapahtunut, ei olla jaksettu edes treenata, ehkä se tekee Tuiskulle ihan hyvää että pidetään hieman paussia. Katsoo nyt vielä perunko sitä koetta vai en. Mutta se on varmaa, että erkkarin kokeeseen ilmoitan vasta sitten kun ollaan käyty se epis. Täytyy joku päivä ottaa kokeenomainen treeni Tuiskun kanssa. Ja kuvata molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti