Itsenäisyyspäivämätsäri ja tanssin huumaa

Tänään lähdettiin Lissun kanssa OKK:n järjestämään itsenäisyyspäivän mätsäriin hallille jossa käydään Tuiskun kanssa treenaamassa. Paikalle tultaessamme porukkaa oli todella vähän paikalla, aikataulu oli porrastettu ja sekarotuisten kanssa samaan aikaan oli lapsi&lelukoira ja JH. Mentiin Lissun kanssa ilmoittautumaan monirotuisiin ja pöydän takaa huokailtiin että johan saadaan tähänkin luokkaan osallistujia. Me oltiin siis ainakin ensimmäisiä.

Kauaa meillä ei tarvinnut odottaa, katsottiin lapsi&lelukoira-kehä ja sitten oli meidän vuoro. Lissu olikin ainoa sekarotuinen, joten ainakin saimme murskavoiton. Paikalle tultaessa Lissu hieman ihmetteli hallissa kaikuvia haukkuja, mutta kehään mennessä oli hieman rennompi. Seisominen oli edelleenkin niin ja näin, hyvin se pysyi paikoillaan ja tapitti, mutta edelleen ne etujalat haarotti leveästi. Mun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa työstämään tuota, että se asettaisi ne nätimmin vierekkäin. Seisotin Lissua vähän aikaa ja lähdettiin juoksemaan pari kertaa ympäri. Nyt sen liikkeet näytti tosi hyvältä, oikeen reippaasti ja lennokkaasti ravasi. Sitten tuomari vähän kopeloi, ja päästiin ykkössijalle.

Ei kyllä harmita yhtään että lähdettiin mätsäriin ja olimme ainoa koirakko, sillä palkinnot oli tosi hyvät; ruusuke, todella hieno pokaali (jotka löytyvät kuvasta), lelu, muutama namipussi, lahjakortti yhdelle OKK:n näyttelytottumuskurssille, ruokalahjakortti, rokotuslahjakortti ja vielä karkkia! Näyttelytottumuskurssille voisin mennä Tuiskun kanssa hakemaan vähän neuvoja, miten saisin sen nostamaan hännän selän päälle, kun seisotan sitä vapaasti. Rokotuslahjakortti tuli tarpeeseen, sillä Tuisku pitää käydä rokottamassa keväällä.

Välillä sitä miettii, ettei Lissu ole muuttunut mitenkään sen kummemmin siitä, kun se tassutteli meidän talouteen. Tänään mätsärissä mietin, miten paljon se on kuitenkin saanut varmuutta ja rohkeutta lisää. Kun vertaa yli vuoden takaista ensimmäistä mätsäriä tämän päiväiseen mätsäriin, epävarmasta ja huomaamattomasta pienestä koirasta on kehkeytynyt oikein reipas, iloinen ja ympäristöstä kiinnostunut neiti. Jokaiselle ohikulkevalle ihmiselle heiluteltiin häntää ja tuomariinkin suhtautui todella hyvin. Kyllähän siitä vielä huomaa sitä pientä epävarmuutta, mutta muutos on suuri verrattuna lähtökohtaan.

Ja mitä tämä otsikon "tanssin huumaa" meinaa? Tässä parin päivän aikana temppuja opettaessani koirille mulla on herännyt hirveän suuri mielenkiinto koiratanssia kohtaan. Molemmat koirat olisivat niin hyviä siihen, Lissulla riittää hirveästi virtaa ja intoa, Tuisku oppii ja tekee vaikka minkälaisia temppuja ongelmitta. Ennen varsinaista koiratanssin aloitusta Lissulle pitää vielä opettaa vähän perusasioita, mutta Tuiskulla olisi jo todella hyvä pohja sitä varten. Ainakaan nyt aluksi en riennä minnekkään kurssille, vaan aloitellaan rauhassa omin avuin. Mulla ei ole mitään tietoa koiratanssikisojen säännöistä, mutta sinne meillä ei ole asiaa vielä pitkään aikaan. Mä olen jo miettinyt päässäni millaisia koreografioita voisin opettaa koirille. Joten eikun temppuja opettamaan ja esitystä musiikin kera väsäämään!

PS. Oulussa olisi möllitoko 21.12, ilmoitanko vai enkö ilmoita.....