sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan


Nyt on taas viikonloppu nautittu hyvässä säässä mökkeilystä. Metsässä lenkkeiltiin pitkiä lenkkejä ja jopa Tuiskussakin näkyi elonmerkkejä. Pörrykät on olleet ihan tylsistyneitä täällä asfalttiviidakossa, niin johan ne piristyi kun saivat pehmeässä metsässä haistella mielenkiintoisia hajuja. Poroja nähtiin useaan otteeseen ja Tuisku ei meinannut karvoissaan pysyä kun oli niin innoissaan. Komensin Tuiskun istumaan ja rauhoittumaan niin neiti oli ihan ''EEEEEI SIELLÄ SE PORO MENEE ETKÖ SÄÄ NÄÄ ÄKKIÄ SE KARKAA!!''. Kyllähän minä sen vielä vien joskus johonkin paikkaan missä se saa ihan luvalla niitä paimentaa. Kutakuinkin, oli mukavaa niin omistajalla kuin koirillakin rentoutua viikonloppu, ja arvatkaa mitä, en kehdannut ottaa yhden yhtäkään (no okei kaksi) kuvaa! Kameran asetukset pysyi videokuvauksella koko ajan, ja tällä kertaa Lissu saa olla videon tähtenä. Kuunneltuani Mikael Gabrielin  Kipua - biisin, mulla tuli siitä ihan Lissu mieleen. Siitä sain inspiraation tehdä videon. Harmillisesti olen aika amatööri ja videomateriaali aika tylsää, enkä osannut tehdä videosta niinkään herkkää. Kuitenkin, videon tarkoituksena olisi osoittaa kuinka mahtava koira Lissu on, siitä huolimatta mitä ikinä se onkaan kokenut menneisyydessään. Harmi kun sen suurta lempeyttä ei voi jakaa täältä internetin kautta.


perjantai 23. elokuuta 2013

Kuonot kohti Hupia




Tänään käytiin pörryköiden kanssa Hupisaarilla lenkkeilemässä. Mä en ymmärrä miksen käy siellä tiheämmin! Loppujen lopuksi sinne ei edes ole kovinkaan pitkä matka. Ennen olenkin kiertänyt sinne Oulujoen vierestä, vaan nyt kävelin mahdollisimman suorinta tietä sinne, ja matka oli paljon lyhyempi. Ilma oli tosi kiva ja olihan siellä suorastaan kaunista. Mä vaan niin viihdyn tuollaisissa paikoissa, parempihan olisi ettei siellä kulkisi nuin paljon muita ihmisiä, niin voisi koiratkin olla irti. Lissuakaan en tänään päästänyt irti, kun pyöräilijöitä meni sen verran tiheään tahtiin.



Vierähtihän meillä siellä pari tuntia. Hupisaaret on loppujen lopuksi aika pieni alue, mutta siellä on niin paljon nähtävää, pieniä polkuja siltoja mistä kävellä, niin kyllä siellä äkkiä aika kuluu. Ensimmäiseksi mentiin siellä olevaan koirapuistoon, jossa tytöt sai vähän nuuskutella ja juosta. Tuisku yritti viimeiseen asti saada Lissua leikkimään mutta ei se kamu millekkään alkanut. Jatkettiin siitä matkaa hiekkatielle. Matkalla meitä oli vastassa suuri sorsaparvi lammen luona. Tuisku oli aluksi ihan täpinöissään, vaan sain sen rauhouttumaan ja katselemaan jotta saisin kuvia sorsista. Lissu ei niistä mitään välittänyt, katseli vaan rauhassa. Kotiin tullessa molemmat koirat olivat rättiväsyneitä kävelystä ja uuden ympäristön tutkimisesta.






PS. Tänään suunnataan koirien kanssa mökkeilemään, ja sain inspiraation tehdä Lissusta videon yhteen biisiin, se on vain niin täydellinen sille! Joten videoa luvassa.

torstai 22. elokuuta 2013

100. postaus


16. elokuuta 2012, eli hieman päälle vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Tämä postaus on sadas, katselumäärä on hivenen lähellä 10 000, ja lukijoita on yhtä vaille 70. Ei paha, ainakaan minun mielestäni siihen nähden että tämä blogi on ollut pystyssä vuoden.




Taas mä olen vain purrut kynsiä mun ja Tuiskun tokoilun ja kokeiden suhteen. Kai se vain oikeasti on niin että musta ei ole ainakaan vielä kisaamaan. En vaan saa sitä asennetta päähän että kyllä me onnistutaan. Muutenkin koulun alkaessa väsyttää ja aikaa ei meinaa riittää mihinkään. Ei olla keretty treenaamaan mitään. Ja vielä ei olla edes päästy koulussa vauhtiin. Ajan kuluessa tulee olemaan tenttejä ja paljon tehtäviä. Mä en itse haluaisi ottaa mitään ressiä tokokokeista ja että ne olisi sellainen mustmustmustgo. Eihän sinne kokeisiin ole pakko mennä? Ei todellakaan. Jos me ollaan kokeeseen menossa, niin kyllä mä haluan että me voidaan sinne hyvillä mielin mennä. Mä en vaan vissiin ole mikään kisaihminen. Ressaan ihan liikaa siitä, että pakko saada ykköstulos vaikkei siitä olisi mitään haittaa vaikka sitä ei tulisikaan. Koepaikallakin olisin niin hermostunut ettei Tuisku varmasti tekisi mitään kun se aistisi sen. Näyttelyissäkin ennen kehää mua jännittää aivan järettömästi. Ehkä Tuiskulle ja minulle riittää se sillointällöin omaksi iloksi treenaaminen. Seuraavan koiran kanssa voin sit tokokokeisiin mennä. Tai Lissun kanssa, mistä sitä tietää. Mietin tässä vielä, perunko ne epikset. Mutta niin, ensivuodelle tsekkailin sen sijaan Tuiskulle näyttelyitä, ja niitä näyttää taas olevan kivasti tässä lähistöllä. Kivaa!


Tänään pitkästä aikaa otin koirista kuvia, vähän huonolla menestyksellä mutta kuitenkin. Huomenna ei ole koulua, meillä on vapaapäivä, ja ajattelin aamupäivästä lähtä Hupisaareen lenkkeilemään. 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

I promise I'll never leave you alone in the rain

Pitkästä aikaa istahdan koneen ääreen kirjoittamaan tänne blogiin, ja johan on kaikenlaista kerennyt tapahtua näiden parin viikon aikana. Ja ensimmäiseksi voin sanoa, että saatte valitettavasti kuvattoman postauksen, en ole millään kerennyt/jaksanut raahata kameraa ulos koirien kanssa. Muutenkin näin koulun alkaessa on ollut melkoinen kiire, ja olen ollut todella väsynyt, kun melkein joka päivä on pitänyt roikkua koulussa kahdeksasta neljään. Kuitenkin, koulu vaikuttaa tosi kivalta ja luokkakin mitä mukavin! Eiköhän tästä opiskelu lähde hyvin liikkeelle.

Aloitetaan vaikka 10.8 olleesta Kiiminkipäivien mätsäristä. Ilma oli tosi kuuma Tuiskulle ja itsekkin olin lähellä tukehtua, olin varustautunut nahkatakilla ja sitä oli pakko pitää päällä, muuten en olisi saanut nameja mihinkään taskuun. Tuisku oli todella laiskalla tuulella, ja en millään saanut sitä innostumaan herkuilla. Parikehässä meillä oli parina hieno saksanseisoja, joten voitte jo arvata meidän nauhan värin. Tuisku esiintyi kyllä tosi kivasti ja jaksoikin juosta ihan semihyvin, mutta tuohon tappijalkaan verrattuna seisoja liikkui miljoona kertaa paremmin ja uljaammin. Joten me saimme käteen sinisen nauhan. Nauhakehää ei onneksi tarvinnut kauaa odottaa, melko äkkiä pääsimme takaisin kehään. Tällä kertaa saatiin vain lämmintä kättä. Eli lopullinen sijoitus SIN ei sij. Koiran käytökseen en todellakaan ole tyytyväinen, vinkui jokaisen vieressä olevan koiran luo kun olisi halunnut leikkiä.. En ymmärrä mistä sillä on yhtäkkiä tullut tuollaiset käytöstavat, ennen se oli muiden koirien kanssa niin rauhallisesti että olisi voinut olla ilman hihnaakin. Vaan ei. Johtuukohan lie siitä ettei olla taas vähään aikaan sellaisessa hulinassa käyty. Täytyy nyt viedä se jokaiseen mätsäriin turistiksi mitä Oulussa on.

Sitten lisää harmitteluja tuon pörrykän käytökseen. Vihdoin saatiin takamuksemme raahattua paikkistreeneihin tuohon läheisen koulun kentälle. No jaa, eipä ole mitään kehumista. Tuisku oli selvästi tullut vain kyttäämään muita koiria. Flexin minä sille otin mukaan, juurikin tältä varalta jos sitä ei uskalla pitää irti. En mä kehdannut edes kokeillakkaan ilman hihnaa, ettei se olisi pilannut muiden koirien treeniä. Pitäisi saada sellaista paikkisseuraa, että ei haittaisi vaikka Tuisku nousisikin kutsumaan leikkiin muita pilaamatta niiden paikkista. Mutta kuitenkin, paikalle tullessa kyttääminen alkoi aivan heti, kävi ylikierroksilla ja olisi halunnut rynnätä jokaisen koiran luokse. Mitä ihmettä? Suorastaan alkoi nolottaa, Tuiskusta ei kyllä yhtään olisi voinut uskoa, että ensimmäinen koe koittaisi muutaman viikon päästä. Voi helvetti sanon minä. Ei kuunnellut yhtään kun sitä kutsuin, perusasentoonkin tullessa heti istumisen jälkeen katse kääntyi koiriin päin. Maahan ei mennyt ensimmäisestä käskystä, korvat oli jossain ihan muualla ja vihdoin alas mennessä meni niin vinoon että huhhuh. Menin sitten vain muutaman metrin päähän Tuiskusta, ja palkkasin melko tiheään, en kuitenkaan koko ajan. Kyllä se mun yllätykseksi pysyi, vaan pää oli koko ajan oikealla makaavan koiran suuntaan. Se ei joko noussut sen takia, ettei toista koiraa kiinnostanut Tuisku yhtään, tai sitten koska Tuisku tiesi että sillä on hihna kaulassa. Siis ette uskokkaan tätä pettymyksen määrää. Ennen oltaisiin varmasti voitu ottaa paikkista ilman mitään pelkoa että koira nousisi. Vaan ei. Tekisi mieli perua koko pirun koe ja jättää meidän tokoilut kokonaan. Perhana.

Eipä meille muuta erityistä ole tapahtunut, ei olla jaksettu edes treenata, ehkä se tekee Tuiskulle ihan hyvää että pidetään hieman paussia. Katsoo nyt vielä perunko sitä koetta vai en. Mutta se on varmaa, että erkkarin kokeeseen ilmoitan vasta sitten kun ollaan käyty se epis. Täytyy joku päivä ottaa kokeenomainen treeni Tuiskun kanssa. Ja kuvata molempia.

maanantai 5. elokuuta 2013

Iltatokoilut



Eilen illalla käytiin Tuiskun kanssa pitkästä aikaa ottamassa kunnon treenit. Vaikka tokoiltiin siinä 22-23 välillä, silti ilma oli vieläkin liian kuuma Tuiskulle. Tuisku läähätti koko ajan ja itselläkin hiki vain valui otsaa pitkin kun olin varustautunut huppari päällä. Voi viilenisipä nuo ilmat.

Nameina mulla oli HAUHAU:n tonnikalapaloja, ja Tuisku teki hyvällä innolla vaikkei ne mitään superhyviä herkkuja ole. Aloitettiin hihnassa seuruulla, mulla on tosi hankala saada mukava ''asento'' hihnalle, kun yleensä treenataan seuruuta vapaana. Seuruu meni kivasti, käännöksissä tuntui että jäi pikkiriikkisen jälkeen, mutta pysyi kuitenkin mukana. Ja me tehtiin jopa onnistunut täyskäännös vasemmalle! Onhan nuista takapään treeneistä jotain hyötyä. Harmiksi tämä ei osunut videolle. Videolla näkyy tosiaan pari seuruupätkää ja jäävät. Seuruussa ei moittimista, muutakuin että ohjaaja juoksee jotain kummallista mummojuoksua, kun en kovin kovaa uskalla lähtä juoksemaan ettei koira jää jälkeen. Jäävissä maahanmeno vähän hidas, mutta persus sentään meni salamana maahan käskyn kuuluessa. Seisomisessa näyttävästi valui monta askelta, nuin paljoa se ei ole ennen valunut. Seisomista tosin saatiin ottaa pari toistoa, kun neiti rupesi kunnolla ennakoimaan. Siitä olen ihmeissään, että Tuiskun kanssa onnistuin ottamaan pari toistoa niin, että välissä oli vain kehu eikä vapautusta namikupille, mutta silti Tuiskulla ei into kadonnut mihinkään, päinvastoin, sitä vain tuli hieman lisää. Sama luoksarissa. Luoksari ei tullut videoitua, mutta siinä oli nyt jokin ongelma. Tuisku ei lähtenyt kuin vasta tokasta tai kolmannesta käskystä liikkeelle. Vasta viimeisellä kerralla se tuli ensimmäisestä käskystä. Pitää alkaa tätäkin työstämään enemmän. Kuitenkin, tosi tyytyväinen taas illan treeneihin, tuli lisää itsevarmuutta lähtä kokeisiin!


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kysy-postauksen vastaukset

Kysymyksiä tuli vain viideltä henkilöltä, mutta niitä silti kertyi ihan kivasti. Toki annoin vain aikaa keskiviikosta tähän päivään asti, mutta tuskin olisin kerennyt ensiviikolla niihin vastailemaan. Tässäpä siis vastaukset, yritin parhaani mukaan vastata.

Miksi aloitit bloggaamisen?
Ensimmäiseksihän mulla oli vain kotisivut Tuiskulle. Bloggaamisen varmaan aloitin ihan sen takia että blogiin on helppo kirjoitella kuulumisia, joita sukulaiset, kasvattaja ja muutkin voivat lueskella.

Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
No kaikkihan sen tietää että koiria ja valokuvausta. Pienestä asti lähellä sydäntä ovat olleet myös hevoset, mutta ratsastus on jäänyt vuoden 2011 joulun jälkeen, kun unelmieni hoitohevonen lähti uuteen kotiin. Olen myös soittanut pianoa, ja pelannut jalkapalloa (tämä tosin kesti todella vähän aikaa).

Onko sinulla muita eläimiä kuin Lissu ja Tuisku?
Ei ole. Kissa tosin olisi mukava saada taloon.

Millainen koira on unelmiesi koira?
Sellainen koira, jonka kanssa voi harrastaa lajia kuin lajia, ja se jaksaisi tehdä töitä innolla. Se olisi energinen ja luonteeltaan hassu ''palikkapää'', joka kuitenkin osaisi keskittyä tarvittaessa. Mun koirat eivät ole koskaan noutaneet mitään, joten unelmien koira noutaisi leluja ja keppejä. Ja toki se miellyttäisi ulkonäöltäänkin omaa silmää. Melkoiset vaatimuksen yhdelle koiralle, mutta tässähän kysyttiin unelmien koiraa.

Millä kameralla kuvaat?
Canon EOS 500D.

Tykkäätkö opettaa koirillesi temppuja?
Joo.

Oppivatko ne helposti?
Tuisku oppii todella helposti. Sitä on monesti tullut ihmeteltyä kuinka nopeasti se oppii kaiken. Lissukin oppii melko helposti.

Haaveiletko jostain eläimestä jota sinulla ei vielä koskaan ole ollut? Mistä?
Kuten aikaisemmin sanoin, kissa voisi olla kiva. Toki hevosesta on tullut aina haaveiltua, mutta tuskin tulen koskaan omistamaan omaa hevosta.

Oletko innokas ostamaan koirillesi kaikkea uutta?
Ainahan sitä tekis mieli ostaa kaikkea uutta koirille, mutta sitä rahaa tulee käytettyä muuhun.

Mitä ruokaa Tuisku ja Lissu syövät?
Jahti&Vahti Kana ja Riisi - nappuloita, jonka sekaan saavat kaikenlaisia lisukkeita, kananmunaa, piimää, raejuustoa, pötkö-lihaa, ja joskus tonnikalaa. Nyt olisi tarkoitus koittaa mitä nuo sanoo niskaluista.

Millaisesta tyylistä pidät?
Mä en ole koskaan miettinyt/ymmärtänyt minkälaisesta tyylistä mä pidän. Sellaisesta nykyajan perus....tyylistä......? :D

Mitä musiikkia kuuntelet?
Poppia enimmäkseen.

Lempi ruoka- ja juoma?
Lempiruoka on varmaan pyttipannu. Lempijuoma kokis.

Jos saisit (ja haluaisit) muuttaa koirissasi jotain, mitä muuttaisit? Miksi?
No Tuisku voisi olla ehdottomasti energisempi ja helpompi motivoida. Juurikin tuon tokoilun takia, että se jaksaisi tehdä töitä kauemmin kunnolla ja innokkaasti. Lissussa ei ole paljoa mitä muuttaisin, toki sen ei tarvitsisi olla nuin herkkähaukkuinen.

Monestikko olet muuttanut?
Mitä nyt laskin niin neljästi.

Miten Tuisku ja Lissu suhtautuu uusiin asioihin?
Tuisku suhtautuu melko avoimesti kaikkeen, eikä kovin hätkähdä mistään. Lissu taas on vähän varautunut joihinkin uusiin asioihin.

Milloin sait ensimmäisen järkkärin?
Oivoi, nyt en kyllä muista. Perheen yhteinen (Nikon) järkkäri tuli monta monta vuotta sitten, ja sillä tuli kuvailtua ensimmäiset ''ihq järkkärikuvat''. 500D mulle kotiutui kesällä 2011, kun myin pianoni. 

Mikä on seuraava asia minkä haluaisit ostaa kuvauskaluston joukkoon?
Paremman objektiivin, ehdottomasti. Mä olen tässä kahden vaiheilla, haluaisin joko 200mm 2.8 koirien lisäksi koiratapahtumien ja hevosien kuvaamiseen, tai sitten paremman 50mm tuon nykyisen tilalle. Toisaalta tuo 50mm on ollut mulle riittävä nuiden koirien posekuvien kuvaamiseen, joten ehkä seuraavaksi voisi olla tuo 200mm.

Minne olet menossa nyt ensi syksynä?
Keskiviikkona aloitan opiskelun lähihoitajaksi Kontinkankaalla.

Millaisia koirasi olisivat, jos ne olisivat ihmisiä?
Hmm, hankala. Tuisku olisi varmaan sellainen itsepäinen ja rauhallinen ihminen, joka ei turhia elämästä murehtisi eikä sillä olisi kiire mihinkään. Lissu olisi varmaan sellainen energinen ja iloinen ihminen, joka söisi paljon pitsaa.

Mitkä ovat koiriesi parhaat puolet?
Tuiskulla ehdottomasti tuo luonne. Se on niin rauhallinen ja ystävällisempää koiraa ei ole olemassakaan. Lissulla on energisyys ja iloisuus kun sen kanssa tehdään jotain.

Entäpä huonot puolet?
Tuiskun ainoa huono puoli on tuo ''laiskuus''. Sitä on hankala motivoida tokossa ellei sille ole tarjolla jotain hyvää. Lissulla on juurikin tuo herkkähaukkuisuus. 

Kiitos kaikille kysymyksistä, yritin parhaani mukaan vastata.

En ole taas muutamaan päivään kirjoitellut meidän tekemisistä, olen nyt vain yrittänyt nauttia viimeisitä lomapäivistäni ennen kuin on paluu takaisin koulun penkille. Positiivinen asia on se, etten mene enään koskaan peruskouluun, vaan nyt alkaa opiskelu tulevaisuuden ammattiin.

Ensimmäisenä voisin sanoa, että elämäni ensimmäinen tokoilmo on pistetty menemään. Saatiin Tuiskun kanssa paikka 5.9 olevasta epävirallisesta tokokokeesta Kiimingissä. Vielä en ole ilmottautunut erkkarin tokokokeeseen, varmaan pitäisi sekin alkaa pikkuhiljaa tekemään. En voi muuta sanoa kuin että olen paniikissa! Kyllä tuo koira osaa ihan semikivasti kaikki liikkeet, mutta mä en vaan yksinkertaisesti osaa asennoitua oikein, koko ajan on sellainen tunne että koira karkaa paikkiksessa, ei seuraa kunnolla, lopettaa tekemästä kokoaan, ja me vain mennään nolaamaan itsemme. Mua itseäkin ärsyttää tämä, että ajattelen koko ajan mitä muut sanoo. Mietin vain että siellä muut katsoo että ei nuo osaa mitään. Pitää vain yrittää saada se oikeanlainen asenne. 

Käytiin koirien kanssa vierailemassa perjantaina äitini kaverin luona. Siellä oli vastassa kolme koiraa, ja hyvin tuolla viisikolla meni vierailun ajan. Tuisku ja Lissu saivat molemmat olla irti isolla pihalla, ja olihan se Tuisku mielissään kun sai myllertää puskissa hiirten hajujen perässä. Aika ylpeä saa olla Tuiskusta, vaikka se siellä käppäili puskissa, se ei kuitenkaan pihalta poistunut kertaakaan. Oltiin lähdössä kotia kohti, ja Tuisku meni vielä haistelemaan hajuja. Se meni yhden mökin taakse, eikä sitä alkanut näkyä vaikka kutsu kuului. Mentiin katsomaan, ja siellähän hiekka pöllysi mökin alla ja silmät sieltä vaan kiilui. Se oli mennyt ihan syvälle mökin alle. Onhan siellä varmaan ollut kivoja hajuja. Lopulta se sieltä tuli ja saatiin se autoon.

Kunnon treenejä ei olla pidetty muutamaan päivään, ainoastaan lenkillä sellaisia pieniä seuruupätkiä ja jääviä, sekä lyhyitä paikkamakuita. Joku päivä pitäisi varmaan ottaa jonkunsortin kokeenomaiset treenitkin.


Lopuksi vielä, taas tein uuden bannerin, löysin photarista uusia kikkoja, joilla taas saada parempia bannereita. Pistäkää vaan sähköpostia tulemaan jos olette banneria vailla, mulla on taas kaikenlaisia ideoita ja intoa tehdä niitä!