sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hihna vai flexi?


... Minä sanoisin että flexi. Musta on tullut nykyään suurimmaksi osaksi flexin käyttäjä, mielestäni sen kanssa on paljon parempi lenkkeillä. En tiedä oonko vähän outo, mutta pidän tosi tärkeänä että mulla on mukava olo lenkkeillessä, enkä todellakaan tykkää säätää hihnojen kanssa koko ajan. Siinä on sellaisen asia, joka saa mut helposti ärsyyntymään ja olon epämukavaksi. Flexi on paljon kätevämpi kun kantaa vain yhtä mötikkää kädessä, eikä tarvitse löysätä ja kerätä hihnaa koko ajan. Jotkut varmaan ajattelee no ei se nyt niin kova homma ole mutta musta se vain on ärsyttävää. Taidan olla jonkunsortin nipottaja.

Tietenkin ihan number one ehto flexin käytössä on että koirat osaa käyttäytyä siinä. Eihän siitä muuten tulisi mitään, varsinkaan täällä keskellä kaupunkia. Tuiskua ja Lissua voi ihan huoletta kuljettaa flexissä, kun molemmat osaa kävellä oikeassa reunassa eivätkä sen kummemmin välitä ohikulkijoista. Flexissä molemmat saavat myös hieman juosta ja irrotella, täälläpäin kun ei aina ole mahdollista päästää irti. Monesti puhutaan, että flexit ovat todella heikkoja ja katkeavat heti, mutta meillä ne ovat kestäneet. Okei, meidän koirat ei vedä sen kummemmin ja flexit on toistaiseksi kestäneet tähän saakka tulleet nykäisyt.

Kyllä mä hihnoja kuitenkin käytän myös melko paljon ja aina silloin kun mennään johonkin vilkkaampaan ympäristöön, tapahtumiin tai treenaamaan. Yleensä kuulee, että sanotaan ettei koiran kanssa kannata käyttää molempia sillä flexi opettaa vetämään hihnassa. Voihan se olla totta, muttei ainakaan Tuiskun ja Lissun kohdalla. Vaikka flexin ollessa käytössä käppästellään koko narun pituuden edestä, osaa silti molemmat kävellä vetämättä hihnassa.



Jee, viime yönä Ouluun satoi ihan hirveästi lunta, ja tänä aamuna lenkille lähtiessä joka paikka oli lumen peitossa. Pakkasta oli sen verran ettei lumi ollut mitään loskaa, ja aurinko paistoi ihanasti matalalla. Aamulenkillä tuli ihan sellainen tunne että olisi tammikuu. Onhan tällaista keliä odotettu jo vaikka kuinka kauan! Harmi että ensiviikolle on luvattu sadetta, joten täytyy vielä nauttia kun pystyy.



Hmh, ja minä joudun viemään tuon 50mm takaisin huoltoon, eihän se tietenkään taas pelitä. Ihan sama juttu kuin viimeksi, nyt vain putki toimii aina välillä ja välillä ei, mutta kyllähän sen pitää koko ajan toimia. Kerkesinhän mä kuvata sillä kaksi vai kolme kertaa. Saavat kyllä korjata sen kunnolla tai antaa uuden, sillä minä en kuukauden välein sitä vie moneksi viikoksi korjautettavaksi.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Yhdeksän hammasta köyhempi

Tänään oli vuorossa Lissun poskihampaan poisto. Aamulla soitettiin että saadaan tulla puolta tuntia aikaisemmin, joten oltiin eläinlääkäriasemalla kahdentoista maissa. Päästin lääkärin huoneeseen heti, ja kohta meidän lääkäri tuli sisään. Lääkäri oli todella mukava, Lissu epäröi ja oli hyvin varuillaan mutta lääkäri osasi käsitellä Lissua hyvin ja kohta Lissu rentoutui. Lääkäri kuunteli Lissun hengityksen ja sydämen. Pyysin lääkäriä myös katsomaan leikkausarpea, sillä huomasin aamulla että haavan loppupää punoitti ja oli hieman turvonnut. Lääkäri sanoi ettei siinä ole tulehdusta, se on vain ommeltu hieman huolimattomasti jolloin sen parantumisessa kestää hieman kauemmin ja siihen jää paksumpi arpi johtuen haavareunojen päällekkäisyydestä. Sitten laitettiin rauhoituspiikki takajalkaan ja kohta Lissu oli untenmailla.

Kotiin tullessa minä lähdin suoraa tietä kouluun ja äitini kävi hakemassa Lissun pois lääkäristä. Se oli ollut kuulemma jo vinkumassa heräämössä kun äitini oli mennyt sinne. Koulusta tullessani sain kuulla mitä siellä oli tehty. Noh, lähdettiin poistattamaan poskihammasta ja takaisin tultiin 9 hammasta köyhempänä. Mä suorastaan järkytyin kun sain kuulla tuon numeron. Miten voi olla..? Mä olen harjannut hampaita, syöttänyt luita ja katsonut hampaita lähes päivittäin, enkä ole missään muussa hampaassa nähnyt tulehduksen merkkejä. Perustarkastuksessakin lääkäri sanoi, että muut hampaat näyttävät oikein terveiltä. Röntgenistä olikin paljastunut siis aivan muuta, ilmeisesti kaikki mätä on ollut hampaiden juuressa, enkä ole sitä päältäpäin voinut nähdä.

Kaikissa yhdeksässä hampaassa on ollut siis hampaanvieruskudostulehdus, eli parodontiitti, jonka mainitsin jo edellisellä kerralla. Harmillisesti tälle tulehdukselle ei voi mitään, sitä ei saa pois harjaamalla hampaita ja pureskelemalla luita, mutta ehdottomasti sitä hidastetaan tekemällä niitä. Poistetut hampaat olivat yläleuan oikea P2, P4, M2 ja M3 hampaat, alaleuasta oikealta P1 ja M3 hampaat sekä yläleuasta vasemmalta P2, M2 ja M3 hampaat.

Paranemisen eduksi Lissulle annetaan nyt pehmeää ruokaa viikon ajan ja vältetään kovaa pureksittavaa kahden viikon ajan. Toivottavasti tästäkin lähdetään parantumaan ongelmitta, jospa sitten tämä meidän lääkärissä ramppaaminen loppuu. Päivittelen taas tänne blogiin postauksia ja kuvia miten meidän paraneminen etenee.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

I know that I don't wanna lose your love

... Pää lyö taas tyhjää enkä keksi otsikkoa meidän edellisestä viikosta. Viikko on vierinyt todella nopeasti, vasta rustailin edellisen postauksen ja nyt siitä onkin kahdeksan päivää. Samaa rumpaa pyöritään, ollaan lenkkeilty lähiympäristössä, Tuisku juoksee, ja Lissu pudottaa karvaa ihan jumalattomasti.









Huomasin että meidän hallivuorot kestää tällä kertaa vain joulukuuhun asti, joten lähetin peruutusviestin, sillä joutuisimme kuitenkin olemaan vielä muutaman kerran pois, eikä niitä olisi sen jälkeen kovin paljoa, joten turhaa alan maksamaan maksuja. Harmi, mutta toivottavasti keväälle tulisi lisää vuoroja.
Päätin myös etten ilmoita Tuiskua Tammariin, karva ei varmaan kerkeä kasvaa siihen mennessä, ei ole rahaa eikä minulla tällä hetkellä ole edes sellainen fiilis että haluan näyttelyihin. Toisaalta tuomarina olisi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka tykkäsi Tuiskusta junnuikäisenä. Meidän näyttely taitaa olla seuraavaksi erkkari maaliskuussa. Siihen mennessä yritetään korkata ekat tokokokeet.




Jes, mä sain molemmille ajan ensikuussa hierontaan Kiiminkiin! Onhan nuo molemmat neidit olleet sen tarpeessa jo kauan. Päästään hyvillä mielin aloittamaan talvilajit ja treenit sen jälkeen.



Tämä viikonloppu oltiin koirien kanssa Kiimingissä kyläilemässä. Minä värjäsin hiukset, ja koirat saivat käppästellä eri maastoissa ja maisemissa. Lissukin sai pitkästä aikaa juosta vapaana, olihan se iloinen ja paineli menemään minkä jaloistaan pääsi. Kynin siltä myös kaikki irtokarvat pois, joten neiti näyttää aika reppanalta kaljurotalta.




Viimeinen kuva: Vaikka itse sanonkin, on sillä niiin kaunis naama!
Huomenna Lissulla on poskihampaanpoisto, toivotaan että kaikki menee hyvin ja ongelmitta.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Milloin tämä sade loppuu?

Aamulenkillä, päivälenkillä, iltalenkillä, koulumatkoilla... Nämä viimeiset pari kuukautta on satanut jatkuvasti. Milloin on viimeksi nähty kunnon auringonpaistetta? Tai kuivaa maata? Itseäni alkaa jo suorastaan ärsyttää, kun tiet tulvii vettä ja sataa. Siitä alkaa tulla jokaisella lenkillä masennusta ja tietenkin se siirtyy myös koiriin. Lenkkien jälkeen saa kuskata koirat suoraan pesuhuoneeseen pesulle. Tulisi jo ne paukkupakkaset ja paljon lunta. Forecasta katsoin ja ei ole ainakaan pariin viikkoon tulossa, nämä rapakelit vain jatkuu. En taidakkaan tykätä syksystä niin paljoa kuin luulin.

Tänään taas katsoin Lissun haavaa samalla kun kynin siitä irtoavaa pohjavillaa pois. Rapakeleistä huolimatta haava on parantunut hyvin ja vältyttiin tulehduksilta, kiitos suojapuvun ja ahkeran haavan puhdistamisen. Maanantaina leikkauksesta tulee jo kolme viikkoa, joten ollaan saatu jatkaa normaalia lenkkeilyä. 18. päivä on edessä vielä Lissun hampaanpoisto, toivotaan että siitäkin selvitään ongelmitta.

Aamulenkillä tokoiltiin Tuiskun kanssa vähän. Otettiin muutama seuruupätkä, maahanmeno ja luoksari. Hyvin se neiti meni siihen nähden miten se perseilee lenkeillä nyt juoksujen aikaan. Seuruussa meinasi jätättää ja kontaktia tiputteli mitä ei ole tehnyt pitkään aikaan. Maahanmenossa ja luoksarissa ei mitään ongelmaa. Nämä juoksut tuli ihan väärään aikaan, kun ollaan missattu nyt niitä treenivuoroja perjantaisin, ja varmaan ainakin kahdesta tullaan olemaan vielä pois. Tuisku pitäisi tämän kuun aikana ilmoittaa tamminäyttelyyn, toivottavasti tuo sen karva kasvaisi siihen mennessä.

Pahoittelen viimeaikaisia kuivia ja tylsiä postauksia, mutta sellaista tämä meidän arki on tällä hetkellä. Muutamia tenttejä ja isompia koulutehtäviä on edessä, mutta kunhan tämä kouluelämä tästä rauhoittuu, saan järkättyä meille vähän muutakin tekemistä. Minulla on ollut joka päivä neljään, jolloin ulkona on jo ihan pimeää kun pääsen koulustan joten en ole vaivautunut ottamaan kameraa ulos.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Nallikarin rannalla


Tänään lähdettiin koirien kanssa Nallikarin rannalle kävelemään ja ottamaan muutama kuva. Ilma oli aika ankean harmaa ja hämärä, mutta eipä se meitä haitannut. Käytiin parissa paikassa ottamassa kuvia, käveltiin rantaviivaa pitkin ja käytiin pieni mutka kävelyteilläkin. Molemmat koirat olivat fleksissä, kun Tuiskulla on juoksu ja Lissun ei ihan vielä kannata kovin juosta rällätä.


Tämä jää nyt vähän tällaiseksi lyhyeksi kuvapostaukseksi, mutta yhtä asiaa voisin teiltä kysyä. Oisko teillä mitään toiveita ja ehdotuksia, millaisia erikoispostauksia voisin tehdä? Mulla on jo pari ideaa, mutta olisi kiva tietää onko teillä parempia ideoita. Lukijakunta on tällä hetkellä melko suuri, paria kymmentä vaille sata, joten oon myös suunnitellut pientä tavara-arvontaa jos se tulee täyteen. Banneri-tilauksia voitte myös heitellä jos on tarvetta!