torstai 30. tammikuuta 2014

Ei niin hyvää rakennekuvaa

Tänään käytiin taas oritkarissa, tällä kertaa aurinko paistoi kivasti. Ilma ja varsinkin tuuli oli tosi kylmä, ei tarvinut lapasen kauaakaan olla pois kädestä niin sormet oli ihan jäässä. Onnistuneita kuvia ei hirveästi tullut kun koirat juoksivat vastavalossa. Reissun jälkeen kävin ottamassa Tuiskusta uuden rakennekuvan, voi miksi tuosta koirasta ei nykyään saa hyvää seisomakuvaa.. Oli tuo sentään sen verran kiva että kelpaa minulle.

Viimeistä kuvasta voi huomata, miten pitkät mahakarvat Lissulla on! Ilman takkia sivulta katsottuna Lissu näyttää melkoiselta tankkerilta, vaikka oikeasti onkin ihan normaalin näköinen. :D

Pahoittelen näin lyhyitä kuvapostauksia, meille ei ole oikein tapahtunut mitään erikoista. Tuiskun kanssa ollaan treenattu paljon, mutta vain lyhyitä pätkiä. Tuisku ja Lissu menevät perjantaiksi ja lauantaiksi hoitoon, kun itselläni on menoja, joten ei päästä hallillekkaan treenaamaan. Tällä hetkellä meidän liikkeet on niin hyvin kasassa, että ihan pelottaa pitää tällaisia taukoja. Muutenkin on vähän jännittynyt olo, kun mulla alkaa ensimmäinen työharjoittelu ensi viikosta lähtien. Pienten lasten kanssa puuhaamista on luvassa seuraavat 6 viikkoa, johon onneksi sisältyy hiihtoloma. Sunnuntaina saadessani takaisin koirat yritän raahata itseni ja Tuiskun johonkin läheiselle kentälle treenaamaan. Olisi hyvä myös saada kokeenomaista treeniä palkatta, toivottavasti ensi kuulle on möllitokoja luvassa. Eihän tässä ole kuin kaksi kuukautta meidän ekoihin virallisiin! Tuisku näyttää ihan hyvälle tällä hetkellä, joten ois kiva ilmoittaa se samalla erkkariinkin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ensimmäinen jäälenkki

Pääsimme koirain kanssa ensimmäistä kertaa oritkarin jäälle tälle talvea. Tätä hetkeä oonkin oottanut koko talven! Jäälle pystyi menemään huoletta, ainut asia vaan että joissain paikoin jää oli esillä ja koirat sitten liukastelivat monesti. Ei onneksi kumpikaan vetänyt nurin pahasti. Sää oli tosi pilvinen mutta kuitenkin kirkas, täydellinen kuvauskeli mulle! Putken temppuiluista huolimatta sain otettua montakin onnistunutta otosta, tässä siis iso kasa kuvia tältä päivältä.


lauantai 25. tammikuuta 2014

Noudon alkeita

Vihdoin sain videon ladattua, kestipä siinä kauan. Kuitenkin, alla olevassa videossa hieman meidän eilisestä kapulatreenistä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se tästä lähtee..

Eilen oli taas treenit hallilla, Tuisku teki kaikki liikkeet kivasti. Paitsi noh, paikkamakuu. Saatiin kolme muuta koiraa seuraksi ja Tuisku pääsi keskelle makaamaan. Ensimmäisellä kerralla heti jättäessäni Tuiskun se ryntäsi viereisen koiran viereen kyttäämään. Aloitettiin uudestaan, tällä kertaa se ei sentään karannut koirien luokse, mutta nousu istumaan kesken makuun. Kävin käskemässä koiran takaisin maahan, sen jälkeen se makasi kiltisti loppuajan. Palasin viereen, ja taaas Tuisku ennakoi sivulletulon. Neidillä oli vissiin joku iltavilli päällä kun ei meinannut haluttaa keskittyä. Eipä mua oikeastaan sen kummemmin haitannut, pitää vain treenata lisää ja lisää.


Heh, pahoittelen vielä videon keltaisuutta.. :D

perjantai 24. tammikuuta 2014

Pikainen katsaus

Tänään tehtiin tosi kiva kapulareeni! Tuisku alkaa tulla jo innokkaaksi kapulankantajaksi, ja nyt se onnistui pariin otteeseen tuomaan sen sivulle. Alkuvaiheessa oli vähän kankeutta eikä se meinannut haluta koskea kapulaan, mutta hetken innostamisen jälkeen itse kapula oli aivan ihana palkka Tuiskulle. Mä jopa sain näitä onnistuneita pätkiä videolle, mutta sen editoiminen ja tubeen lataaminen on niin pitkä prosessi että teen sen suosiolla viikonloppuna. Kyllä me tästä vielä kunnon nouto saadaan kasaan!

Pian suunnataan taas hallille treenaamaan muutakin kuin noutoa. Möllitokot meni niiin kivasti joten tänään ajattelin tehdä ihan pikkupätkiä reiluin palkoin. Paikkamakuun treeniä on myös luvassa.

Jos mekin viikonloppuna uskallaudutaan jäälle ensimmäisen kerran. Sieltä on kuvia seuraavaksi luvassa, ja se kapulavideo tietenkin!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Möllitokot part 2

Tuisku ei vaan lopeta yllättämästä. Ihan huippuhienomahtavasuperhappy - reissu takana, en vois olla ylpeämpi Tuiskusta. Takana siis tokat möllitokot, ja tällä kertaa tehtiin koko suoritus palkatta. Paikalle tultaessa Tuiskulla oli ihan hirveästi virtaa, odotustilassa se vaan ulisi ja yritti repiä muiden koirien luokse, voi että hävetti. Mutta, tämä suuri energiamäärä ei ollut yhtään pahaksi, paikkamakuun se silti pysyi ja koko suoritus mentiin upeesti kehujen voimalla. Tuloksena siis ALO1 185/200p ja sija 2/5, yhden pisteen ero voittajaan. Sain varmistuksen että kyllä se koira jaksaa palkattakin, maaliskuussa suunnataan siis ekoihin virallisiin! Loppuun vielä pisteet ja pienet kommentit:

Luoksepäästävyys 10
Paikallaolo 2min 7½ = Kyllä se pysyi ihan rauhallisena koko ajan, pisteet lähti siitä kun meni kaksoiskäskyllä maahan ja lopuksi ennakoi sivulle nousun.
Seuraaminen kytkettynä 9½ = Mitä tapahtui meidän erkaantumiselle ja jälkeenjäämiselle? Siis ihan huippuseuruu, seurasi tiiviisti vierellä ja käännökset oli tosi hienot. Saatiin vielä erikseen kehuja että tosi kivat käännökset. Pieni miinus, viimeinen perusasento oli ihan karmiva.
Seuraaminen taluttimetta 9½ = Samat kommentit kuin edelliseen, tosin viimeisen vinon perusasennon korjasin.
Liikkeestä maahanmeno 10 = Perfekto, ei moittimista.
Luoksetulo 8½ = Nojoo, takana oleva pieni koira häiritsi ja Tuisku kyttäsi sitä, joten tuli vasta toisella käskyllä.
Liikkeestä seisominen 10 = Ilmeisesti ei valunut, joten hieno suoritus
Hyppy 10 = Perhana se taas karkasi sivulta estettä kohti, mutta sain onneksi käännytettyä. Muuten sit meni hienosti.
Kokonaisvaikutus 10

Kaikista tyytyväisin olen tietenkin siihen että koira jaksoi loppuun asti ilman palkkaa. Suorituksen jälkeen saikin sit hirveän määrän broilerin sydämmiä! Seuruussa ei ollut minkäännäköistä ennakointia ja käännökset oli kunnossa, aivan mahtava koira <3 Innolla odotan ekoja virallisia, toivottavasti sujuu yhtä hyvin silloin.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Seuruuvideo

Käytiin mutka OKKn hallilla, tarkoituksena oli ottaa ihan pieni viimehetken treeni. Sain vielä äitin kuvaajaksi mukaan, mutta valitettavasti Tuisku sai ulkonäköpaineita kameran takia ja videot eivät ole julkaisukelpoisia. No ei vaitiskaan, mut tottakai näin "viimeisissä" treeneissä ilmenee hämmennystä ja ennakointia.. Hirveetä ennakointia. Yleensä Tuiskun ennakointi ei oo hirveän pahaa, mutta tänään se pysähty ihan kokonaan vaikkei olisi pitänyt. Sitten yritettiin tehdä edes pari onnistunutta seuruuta ja jäävää, ja kyllähän ne onneksi sieltä sit tuli.

Seuruussa Tuisku oli kans jotenkin kummallinen, erkaantui ja jäi jälkeen välillä. Mä mietin et mikähän siinä nyt on. Ja sitten tuli mieleen, että häiriintyykö se yllä heiluvasta vasemmasta kädestäni..? Mä "liimasin" sen käden vartalon viereen, niin johan se seuruu parani! Pörrykkä tuli paljon tiiviimmin. Tän siinä taas näkee kun ei ole kokeneita silmiä katsomassa treeneissä meidän menoa. Onneksi itse huomasin asian. Alla vielä lyhyt hihnaseuruu joka tehtiin parkkiksella kotiin tullessa. Hah ja omistaja voisi vähän kuivaharjoitella tuota täyskäännöstä.. :D


1712014

Bloggeri taas pikselöittää nämä kuvat vaan en jaksa alkaa tappelemaan näitten kanssa...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Häh, se noutaa?!

Tiiättekö, mä oon nyt ihan hämmentynyt. Tämän illan aikana on otettu niin hirveän suuri harppaus meidän tokoilussa etten voi vain uskoa silmiäni. Luulin että tässä tulee menemään monta kuukautta. Mutta ei. Tuisku se vaan osaa yllättää enemmän ja enemmän..

Tänään koulusta tullessani eteisessä odotti paketti! Tilasin treeniliivin ja noutokapulan pari päivää sitten, ja nyt ne oli tullut perille. Todella nopeaa toimintaa Berralta, joten suosittelen! Treeniliivi oli juuri sopiva, ja mahtuu tuulitakinkin päälle. Oon aivan ihastunut, ehdottomasti en malta odottaa että pääsen testaamaan sitä!

Noh, kaivoin noutokapulan pussista ja menin näyttämään Tuiskulle. Odotin "hyi mikä tuo on" - irvistystä, mutta neiti nappasi heti kapulan suuhun ilman käskyä. Olin jo tässä vaiheessa niin ihmeissäni, että koira sai melkoisen määrän kehuja. Jätin noutokapulan lattialle vähäksi aikaa ja sitten näin Lissun sen edestä makaamasta ja yrittämässä alkaa järsiä sitä. Nounounou, ei se nyt ihan tuohon tarkoitukseen ole.

Lähdimme käymään koirien kanssa tunteroisen päivälenkin, ja lumihangessa telmimisestä huolimatta Tuisku oli virtaa täynnä kotiin tullessamme. Se oli taas niin innoissaan kotiin pääsystä ja juoksi ympäri kämppää. Päätin laittaa kapulan näkyviin eteisen lattialle, ja mitä tekee pörrykkä? Se ottaa kapulan innoissaan suuhun ja lähtee kuljettamaan sitä ympäri kämppää aivan kuin se olisi ollut sille palkka. Siis mitä ihmettä? Oon tehnyt niin paljon (no jaa paljon ja paljon) pitoharjoituksia luilla ja muilla kovilla esineillä, mutten koskaan ole saanut sitä nostamaan mitään esinettä maasta. Niin nyt se on ihan innoissaan itse noutokapulasta! Tuisku sai taas hirveät kehut ja paljon nameja. Vähän ajan päästä se nappasi taas kapulan suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä. Menin ja käskin sen istumaan, otin kapulan suusta ja palkka.

Yhden kerran mä vielä ihan mielenkiinnosta kokeilin, noutaiskohan se ihan pienen pienen matkan päästä. Käskin koiran sivulle ja vein kapulan parin askeleen päähän. Sanoin "ota" - käskyn ja annoin vielä innostavan käsimerkin, koira singahti suoraan kapulan luo ja otti sen suuhun. Isot kehut ja kutsuin sen vielä luokse, niin se vaan kapula suussa tuli eteen istumaan. Mä varmaan hukutin sen nameihin sen jälkeen. Vielä sillä olisi ollut intoa noutaa varmaan ziljoonakertaa, mutten missään nimessä halua pilata sen intoa, joten "treenit" jäi siihen.

Puhuin vähän aikaa sitten tästä tavasta jolla lähden opettamaan Tuiskua nostamaan kapulan maasta ja kantamaan sitä. Taktiikka menee siis näin: Tuisku on aina ollut hyvin innostunut jonkun tai itse tullessaan kotiin jolloin sen on pakko saaha jotain suuhun mitä kantaa ympäri kämppää. Joten yksinkertaisesti pidän kapulaa eteisen lattialla näkyvillä aina, kun tullaan lenkiltä tai joku tulee kotiin. Sitten Tuisku innoissaan nostaa kapulan ilmaan ja alkaa kantamaan sitä jolloin se saa paljon kehuja. Kuten huomasin jo tänä iltana, taktiikka toimii meille paremmin kuin mikään muu! Kunhan tarpeeksi tykkää sitä kantaa ja noukkia maasta, aletaan harjoittelemaan itse noutamista, mutta mitään kiirettä ei pidetä.

Minun true tokokoira <3

maanantai 13. tammikuuta 2014

Tilauksia


En parempaa otsikkoa postaukselle taas keksinyt, mutta aiheeseen se sentään liittyy! Nimittäin nyt kun varallisuuteni salli, aukaisin Berran nettikaupan ja tilasin itselleni pitkään mielessä pyörineen treeniliivin sekä Tuiskulle 250 grammaisen noutokapulan. Nyt kelpaa taas treenata ja aloittaa noudon opettelu! Treeniliivissä pähkäilin pinkin ja punaisen yläosan välillä, mutta päädyin punaiseen.

Nyt kun on muutaman päivän aikana ollut pakkasta, tiet eivät ole liukkauta ja kivisiä vaan lumen peittämiä, ollaan käyty pari kertaa pyörälenkillä pitkästä aikaa. Kummallisesti on tämän pörriäisen kunto noussut yhtäkkiä, kun on kymmenen astetta enemmän pakkasta! Tuisku juoksee pyörän vieressä innoissaan ja oikein reippaasti, välillä pitää ihan jarrutella. Eilisellä pyörälenkillä poikettiin myös Haapalehdon koirapuistossa leikkimässä neljän muun lappalaisen kanssa. Tuiskun lisäksi oli ainakin Peetu ja Tinka-lapparit sekä kaksi n. vuoden ikäistä joiden nimeä en harmillisesti muista. Tuisku rohkeni painimaan parin koiran kanssa, yllätykseksi jopa itseään paljon isomman labbiksen kanssa! Lissu tapansa mukaan oli omissa oloissaan sekä vahtimassa koko laumaa.



Ilmotin meidät Tuiskun kanssa taas möllitokoon ALO-luokkaan tämän viikon lauantaille. Innolla odotan, toivottavasti Tuisku tekee yhtä terävästi kuin aina. Tällä kertaa yritetään palkatta, mutta jos näyttää siltä että into lopahtaa täysin niin palkkaan joidenkin liikkeiden välissä. Jos hyvinkin menee, enköhän pistä ilmot menemään maaliskuun rotumestiksiin. Toki kyyti on vielä ihan tietämätön, jos ei Nurmekseen päästä niin ilmoitan jonnekkin tänne Oulun kokeeseen.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Talven riemua


Eilen käytiin tekemässä ekat kunnolliset treenit hallilla möllitokon jälkeen. Samoja juttuja tehtiin, jokaista liikettä otettiin pariin otteeseen. Ei sen kummempaa sanottavaa, hienosti se meni valeraskaudesta huolimatta. Yhden tärkeän asian voisin laittaa päähäni muistiin. Ei liian pitkiä seuruupätkiä. Pariin otteeseen sitä ei itse huomaa, että ehkä seuruupätkä on venynyt hieman pitkäksi, kun koira alkaa jo hieman haahuilemaan. Joten pitää olla vähän tarkempana siinä, etten vaadi liikaa. Pieniä temppuilu- ja juomataukoja välissä. Otin kaksi paikkamakuuta, minuutin ja kahden. Molemmissa oli häiriötä, koiria juoksutettiin melko läheltäkin ja Tuisku vaan katsoi. Oon niin ylpeä siitä ettei se noussut kummassakaan! Makasi ihan rauhassa, välillä katsoi ympärille mutta sitten taas minuun.



Eilen lämpötila laski reilusti kymmenen asteen pakkasen puolelle. Samalla satoi ihan hirveästi lunta, ja iltalenkillä oli aivan ihana kävellä, kun hanget olivat sellaista höyhenen kevyttä puuterilunta. Tänään aamulenkillä otettiin kaikki irti tästä säästä ja käytiin reipas lenkki kameran kanssa.

Käytiin myös napsimassa kesän "puukuvastamme" talvinen versio! Päivälenkillä voitais yrittää koirien kanssa käydä pieni pyörälenkki.

PS. voi jee kun tämä bloggeri taas pilaa kuvien laadut..

torstai 9. tammikuuta 2014

" Pidä minut sylissä, kun aikani on tullut "

Olen hieman pohdiskellut ja lueskellut viimeaikaisia postauksia ja joulukalenteria, voin sanoa etten ole oikein tyytyväinen niihin. Nykyään minulla on hirveä kiire pitkien koulupäivien ja läksyjen vuoksi, enkä pysty sen kummemmin ajatuksella kirjoittamaan näitä postauksia. Joulukalenteri vaikuttaa todella sekavalta ja turhalta, sekä muutkin kirjoitukset ovat selvästi kiireellä kirjoitettu. En ole miettinyt postauksia etukäteen, vaan istuessani koneelle vain kirjoitan ja kirjoitan hirveällä kiireellä miettimättä mitä sitä raapustaa. Tuskin vielä kerkeän niitä ajattelemaan, sillä pian alkaa työharjoittelu ja kotiin tullessa luultavasti teen tehtäviä loppupäivän. Jospa sitä osaisi kuitenkin vähän ryhdistäytyä.

" Pidä minut sylissä, kun aikani on tullut " - 10 asiaa, jotka koira sanoisi sinulle, jos pystyisi". Tällainen otsikko osui silmiini voicen sivuilta ja uutinen osoittautui herttaiseksi, joten pakko julkaista se täällä.

"Joskus on helppo ajatella, että lemmikit ovat pelkkiä persoonattomia eläimiä, joilla ei ole tunteita. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi koirat ja kissat hurmaavat usein omistajansa inhimillisyydellään - luonteenpiirteillä, jotka voivat olla, kuten meillä ihmisilläkin - joka ihania tai ärsyttäviäkin.

Vaikka esimerkiksi koiria on yhtä monenlaisia kuin on omistajiakin, on olemassa kymmenen asiaa, jotka jokainen koira varmasti sanoisi omistajalleen, jos osaisi. Nuo liikkuttavat ja koskettavat asiat on listattu Facebookissa kiertävään kuvaan."

1. Minun elämäni tulee kestämään arviolta 10-15 vuotta. Jos joudun eroamaan sinusta, se tulee tekemään todella kipeää. Muistathan sen, kun otat minut elämääsi.

2. Anna minulle tarpeeksi aikaa ymmärtää, mitä milloinkin odotat tai pyydät minulta.

3. Luota minuun.

4. Älä ole vihainen minulle pitkään - ja ole kiltti, äläkä laita minua lukkojen taakse jos haluat rangaista minua.

5. Sinulla on työsi, vapaa-aikasi, ystäväsi. Minulla on vain sinut.

6. Puhu minulle. Vaikka en ymmärtäisi, mitä sanot, ymmärrän kun puhut minulle.

7. Muista, etten koskaan unohda, miten kohtelet minua.

8. Jos lyöt minua muista, että minullakin on hampaat, joilla voisin helposti purra sinua. Mutta en tee niin, koska rakastan sinua.

9. Ennen kuin sanot, että minä olen yhteistyökyvytön tai laiska, kysy itseltäsi, onko minulla joku vialla. Ehkä olen kipeä, tai ehkä olen jo niin vanha ja heikko, etten jaksa enää toteuttaa kaikkia toiveitasi.

10. Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema.

Erityisesti viimeinen kohta jotenkin vain kosketti mua, ja muistuttaa miten tärkeitä sielunystäviä nuo koirat voivatkaan olla. Tulee mielikuvia siitä, miten Tuisku ja Lissu tulee joskus olemaan niin vanhoja ja huonossa kunnossa, että on aika lähteä. Silloin minä pidän niitä sylissä loppuun asti, päätä silittäen.

Linkitä blogisi - tulokset!

Tällä kertaa blogit eivät ole parhaus- tai missään muussakaan järjestyksessä, vaan listaan viisi uutta blogia satunnaisessa järjestyksessä parin lauseen kera miksi blogi minua kiinnostaa. Kiitos kaikille jotka linkkasivat bloginsa, mutta kaikkia 44 en valitettavasti voi mainita, joten nyt listaan uudet blogituttavuudet jotka erityisesti jäi mieleen ja aloitan mielelläni niiden seuraamisen.



Kivan näköinen ja talvinen ulkoasu! Blogista löytyy itseäni kiinnostavan lajin treenipostauksia, ja videoita joita aina kiinnostaa katsoa. 



Blogin ulkoasu on tosi kiva ja selkeä. Postaukset ovat hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoisia, kuvat ovat isoja ja hyvälaatuisia. 


Joskus oon tainnut piipahtaa tässä blogissa, mutten ole sen säännöllisemmin sitä lukenut. Tämä blogi kiinnostaa sisällöltään, josta löytyy paljon toko-aiheisia postauksia ja videoita ja tekstiä on mukava lukea!



Vähän aikaa olen blogia seurannut ja sen sisältö on mukavaa luettavaa. On kiva seurata kun tämä komea nuori lappalaisherra kasvaa ja kehittyy! 



Blogin ulkoasu ja varsinkin banneri on aivan ihana! Sisällöltään blogi on mukavaa luettavaa ja postauksia koristaa hyvälaatuiset ja hienot kuvat!

Kiitos vielä kerran kaikille bloginsa linkanneille!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Takaisin arkeen

Niin se loma meni, ei tässä oikeastaan kerennyt edes kissaa sanomaan. Suunnitelmat muuttui, tai no ne oikeastaan hävisi kokonaan ja vietimme koko loman Kiimingissä oleskellen ja lenkkeillen. Tokoilustakin olemme olleet joululomalla, mutta tämän viikon perjantaina pääsemme taas hallille treenaamaan. Kaukopalkan käyttö mulla on unohtunut ihan täysin, joten voisin sen ottaa taas käyttöön ja totuttaa Tuiskun siihen, eihän mulla sentään kokeessakaan taskussa ole nameja.

Tokoilusta puheen ollen, meillä alkaa pakka olla sen verran hallussa että minun pitäisi alkaa jo harkitsemaan AVO-luokan liikkeiden harjoittelua. Vaikka sinne TK1 koulariin on vielä niin pitkä matka, on hyvä myös olla ajoissa valmistautumassa seuraavan luokan koitoksiin, jos sinne asti edes lähdetään. Luultavasti haemme ihan AVO-ryhmään treenaamaan, sillä muutamien liikkeiden opetuksessa haluan kouluttajan apua. Ensimmäisenä opeteltavana on nouto, jonka oppimisessa kyllä saattaa mennä tovi. Kauan olen pitoharjoituksia Tuiskulla tehnyt, mutta toistaiseksi ollaan junnattu vain paikoillaan. Nyt kuitenkin löysin ihan Tuiskun näköisen opetustavan noudolle! Siitä sitten lisää kunhan saan hommattua sen noutokapulan..

Koko loman aikana kamera oli mukana, mutta ei päässyt kun yhden ainoan kerran mukaan ulos. Tälläkään kerralla ei saatu yhtään sen kummempaa kuvaa, koko loma on ollut niin kauhean hämärää, aurinkoa ei olla nähty kertaakaan. Sain minä sentään muutaman julkaisukelpoisen kuvan, jotta tämäkään postaus ei ihan kuvattomaksi jäisi.

Mitä nyt meidän Tuuteriin tulee, pörrö on aloittanut valeraskauden ja tällä kertaa se on selvästi voimakkaampi kuin koskaan ennen. Edellisinä valeraskauksina on ollut vain pientä ruokahaluuttomuutta sekä sänkyjen ja petien kuopimista, mutta tällä kertaa on ollut jo todella voimakasta pesän tekoa, kävelyä ympäri asuntoa levottomana sekä vinkumista ja ulisemista. Ruokaan ei ole myös koskenut ollenkaan. Aluksi pelkäsin kummallisen käytöksen vuoksi kohtutulehdusta, alkaahan meidän Tuiskulla olla jo sen verran ikää että riski kasvaa ja kasvaa. Mutta oireet viittaavat kyllä valeraskauteen, Tuiskun juominen ja virtsaaminen ei ole lisääntynyt, peräpää ei haise tai vuoda eikä se arista vatsaa. Kuitenkin, Tuisku pääsee sterkattavaksi tämän vuoden aikana kohtutulehdusriskin ja jokaisen juoksun jälkeisen valeraskauden vuoksi. Hieman vain pelottaa mitä sen karvalle käy, kun se on koko elämänsä aikana ollut niin hyvässä kunnossa.

Huomenna joudun takaisin kouluun, en millään jaksaisi, olen liikaa päässyt tähän lomailun makuun. Ensimmäinen syksy meni kyllä naurettavan nopeasti, joten toivotaan että kevät menisi samaan tahtiin. Keväästä tulee varmasti kyllä rankempi, heti helmikuussa alkaa viiden viikon työharjoittelu päiväkodissa, joka sisältää paljon tehtäviä työn ohella sekä sen kauan pelätyn näytön. Positiivinen asenne vain mukaan, niin kyllä siitä selvitään!


Nyt kunhan tästä kotiudun, alan tekemään banneritilaukset valmiiksi sekä linkitä blogisi - tulokset! Pahoittelen että ne venyivät tämän viikon puolelle..