maanantai 30. syyskuuta 2013

Tunnustus

Saatiin Pepiltä tällainen tunnustus, kiitos siitä!


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa), ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset keille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tämä lähtee meiltä näihin blogeihin:

Karvaton kehäkettu

Muutaman päivän aikana molemmat koirat ovat pudottaneet ihan kaiken pohjavillan. Lissu on muuttunut ihan mustaksi kun valkoinen pohjavilla on kynitty pois. Lissun kohdalla se ei haittaa, siitä on tullut oikea sporttineiti. Mutta Tuisku.. Voi herranpieksut. Se ei ole koskaan tiputtanut nuin paljon karvaa. Sillä on ihan oikeasti reidet täysin kaljuna, ei ole kuin parin sentin mittaisia ohuita karvoja. Kyljissä ja selässäkin on vain ohut päällyskarva. No, on sillä sentään nyt hienot kurvit! Tuisku haisi ihan p*skalle joten oli pakko pestä se eilen illalla, ja sehän irroitti ihan viimeisetkin karvat. Onneksi mulla on se tuuheuttava shampoo, joten päällyskarva sai vähän tuuheutta. Mutta on kyllä monien kinttaiden ja villapaitojen edestä tullut kynittyä niistä tuota pohjavillaa. Tuisku on kyllä karmean näköinen, voi olla että kotiudutaan EHn kera ensi vklp erkkarista. Noh, mutta onneksi se on ihan täällä kotikaupungissa. Tietääpähän myös etten ilmoita sitä enään mihinkään tälle vuodelle, saa nyt rauhassa kasvattaa turkin tammaria varten.

Ilmoitin itseni Tuiskun kanssa taas lokakuusta huhtikuuhun kestävään lappalaiskoirien treenivuoroille OKKn hallissa. Päästään mekin treenaamaan häiriössä, ja vihdoin saadaan meille paikkisseuraa. Katsellaan miten treeneissä alkaa mennä, jospa päästään tämän vuoden lopulla tai ensivuoden alussa sinne tokokokeeseen. Lenkillä oon ottanut lyhyitä seuruupätkiä, varsinkin juoksupätkiä kun Tuisku on ollut todella innoissaan.

Näin lopuksi voisin sanoa että miksen saa enää millään Tuiskusta hyvää rakennekuvaa.. Se ei vaan millään onnistu, johtunee varmaan siitä että joudun ottamaan ne yksin. Kaikenlisäksi Tuisku on alkanut aluksi luimistelemaan korvia ja kamera kerkeää napsia kuvat ennenkuin se ne jaksaa nostaa.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Suomen söpöin lemmikki

Osallistuttiin tällaiseen veikkauksen Suomen söpöin lemmikki- kisaan facebookissa. Eikös Tuisku olisikin hyvä tähdittämään veikkauksen luontoarpaa?

Tuiskua saa käydä peukuttamassa täällä (jos linkki ei toimi, paina tästä)!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sateinen mökkiviikonloppu




Nyt on tyytyväisinä kotiuduttu takaisin tänne betonin keskelle sateisen ja märän viikonlopun jälkeen. Koko mökkeilyn ajan satoi ja lenkkarit tulvi vettä jokaisen lenkin jälkeen. Jokapuolella oli ihanaa ruskean ja oranssin sävyjä. Kyllä mä niin rakastan tuota luonnossa kulkua. Ja näytti kyllä siltä että koiratkin siitä tykkäsi, varsinkin Lissu. Vain vesipisarat lensi kun Lissu juoksi hirveää vauhtia ympäri pusikkoja. Juostiin hyppyrimäkeä ylös paremman lihaskunnon toivossa, oli kyllä raskasta ainakin omistajalle. Lissu oli välillä niin onnessaan ja hajujen maailmassa että erkani vähän kauemmas, muttei kuitenkaan pois näkyvistä ja tuli parin karjaisun jälkeen takaisin. Hyviä juoksukuvia en saanut, kun metsässä oli niin hämärää koko ajan.











Yhden kerran tuli poroja pihaan, ja satuttiin tulemaan juuri ulos. Lissu ei aluksi välittänyt oikein mitään, mutta Tuisku hullaantui ja rupesi haukkua räksyttämään ja meinasi vetää äitini mahalleen kun yritti lähtä perään. Luulisin että Tuiskun reaktion takia Lissu lähti juoksemaan porojen perään, mutta pysähtyi pihan reunalle ja tuli takaisin.












Käytiin myös erään lammen laavulla istuskelemassa, ja saatiin koirien kanssa ihastella ja ihmetellä joutsenia. Joutsenten lähdössä lentoon Lissu olisi halunnut lähtä perään mutta harmillisesti lampi oli edessä.










Mukava viikonloppu taas takana sateesta huolimatta, koirat saivat paljon liikuntaa ja haistella uusia hajuja, ja minä sain taas kuvata.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tilannepäivitys

Viimeperjantain jälkeen ei ole käynyt mielessäkään kirjoitella blogiin, on ollut niin paljon koulujuttuja ja muita kiireitä. Koiria en ole jaksanut vaivautua kuvaamaan joten saatte nyt kuvattoman postauksen. Mutta, taas on käynyt sitä sun tätä ja kaikenlaista on tullut pohdiskeltua joten eiköhän ole aika päivittää blogia.

Ensimmäiseksi voisin aloittaa siitä, että kävin siis todella pitkästä aikaa raveissa lauantaina. Kamera lähti mukaan, oli mukava kuvata jotain vähän erilaisempaa kohdetta kuin koirat. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni muistinkortin täyteen ennenkuin tyhjennän sen koneelle, n. 1700 kuvaa tuli otettua päivän aikana. Aika pieneen osaan olen tyytyväinen, hevoset ravasi niin jumalatonta vauhtia ettei meinannut suljinajan nopeus riittää pysäyttämään liikettä. Onneksi oli valoisaa. Välillä vähän turhankin aurinkoista. Kuitenkin, lämppärit varsinkin oli niin lumoavan komeita ja lihaksikkaita ettei järki kestänyt. Tuli jotenkin ikävä niitä aikoja kun ramppasi tallilla joka viikko. Ehkä mä tässä lähiaikoina lähden ratsastamaan johonkin. Kunhan joku päivä saan käsiteltyä kuvia voisin laittaa pari onnistunutta otosta blogiin.

Sitten, meidän harrastuspuoli. Ilmoitin Tuiskun pari päivää taaksepäin ensikuun erkkariin, innolla odotan mitä sieltä tulee, tuskin mitään kummempia tuloksia. Tuomarina on Esko Nummijärvi, eikä mitään tietoa mitä tulee sanomaan Tuiskusta, vaikka olen hieman stalkkinut millaisia arvosteluja on kellekkin antanut. Erkkarin tokokokeen ilmot sulkeutui toissapäivänä, arvatkaa ilmotinko Tuiskun. No en ilmonnut. Typerä jänishousu, en vain kestäisi sitä jännitystä ja varmasti menisin pilaamaan sillä koko suorituksemme.

Mun pitäisi saada Lissu hierojalle. Sillä olisi ihan selvästi sille tarve. Ensimmäinen sopiva aika hyvälle hierojalle olisi vasta kahden kuukauden päässä, joka on mielestäni ihan liian pitkä aika. Pitää nyt katsella muita hyviä hierojia, ja yrittää varata aika. Olisin halunnut ajan tälle viikolle, vaan itsepähän jätin näin myöhään. Nimittäin viikonlopuksi suuntaamme taas mökille koirien kanssa, ja en malta odottaa että pääsemme liikkumaan metsässä. Meillä kaikilla kolmella on alkanut lihaskunnon kehittäminen, kaikille yritetään saada vähän lihasta. Ollaan jo pariin otteeseen kokeiltu uutta lajia, canicrossia! Tuiskun kanssa ei ole mitään ongelmaa, neiti juoksee hienosti edellä käskystä, mutta voi Lissu. En kehtaisi Lissua jättää yksin kotiin, tarviihan sekin lenkkiä, muttakun se ei pysy vauhdissa. Ja luulenpa että juuri sen takia sen pitäisi päästä hierojalle, nimittäin juostessa sen takapää ei kyllä näytä yhtään hyvältä, varmasti siellä on jotain jumeja. Mutta, saa nähdä saanko ensiviikolle varattua ajan, en usko että ennen mökille lähtöä sitä saan, vaikka haluaisinkin.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Lisää haasteita

Me ollaan saatu taas Eveltä ja Petralta haasteet, kiitos siitä heille! Minä tykkään vastata näihin haasteisiin ja kysymykset vaikuttivat taas ihan mukavilta niin vastaan niihin, ja te lukijathan saatte tietää lisää meistä.

Vasta olen tehnyt tällaisen haasteen, mutta kerrataan silti säännöt:
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 uutta kysymystä.
4. Haasta 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa. Haastan kaikki meidän lukijat!
5. Kerro bloggaajille että haastoit heidät.

Vastaukset Even kysymyksiin:

1. Mistä sait idean blogisi nimeen?
Nyt täytyy kyllä tunnustaa että se taisi olla äitini joka keksi sen nimen kun satuin kysäsemään onko ideoita. Tassujen kertomaa tuntui vain hyvältä.

2. Mikä sinusta on parasta bloggaamisessa?
Se, kun saa lueskella vanhoja postauksia pitkänkin ajan takaa ja nähdä miten me ollaan kehittyneet esimerkiksi tokossa, tai miten minä olen valokuvauksessa. Mua harmittaa ihan suuresti että poistin Tuiskun vanhan blogin vuodatuksesta, tekisi mieli lueskella niitä ikivanhoja postauksia monen vuoden takaa.

3. Oletko tyytyväinen blogiisi? Miksi olet/Miksi et?
No olen mä tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Ulkoasu on omaan silmään ihan jees. Ja miksi en pidä, haluaisin osata kirjoittaa vähän paremmin ja toki paremmat valokuvaustaidot eivät olisi ollenkaan pahitteeksi.

4. Millä valokuvaat?
Canon EOS 500D + suurimmaksi osaksi 50mm 1.8 putki.

5. Osaatko muokata mielestäsi hyvin kuvia? Millä ohjelmalla muokkaat?
No omasta mielestäni osaan ihan semihyvin muokata esim. bannereita. Toki aina on varaa kehittyä enemmän ja enemmän ja lyhyen ajan aikana olenkin löytänyt uusia kikkoja kuvanmuokkaukseen. Kuvien käsittelyhän on sitten erikseen, siinä on vielä rutkasti kehittymisen varaa.

6. Jos saisit yhden toiveen, mikä se olisi?
No olisihan se kiva että itsellä olisi paljon rahaa.

7. Mikä on lempivuodenaikasi? Miksi?
Kesä. On niin lämmin, voi ottaa arskaa ja kulkea kevyissä vaatteissa ja kesälomalla on paljon aikaa hengata kavereiden kanssa. Harmillinen asiahan on vain se, että koirilla on niin pirun kuuma.

8. Jos olisit jokin eläin, mikä olisit?
En kyllä yhtään tiedä, ei oo tullut mietittyä.

9. Mikä on ollut elämäsi rankin kokemus?
No elämäni rankin kokemus on ollut melko henkilökohtainen, joten en sitä tässä kerro.

10. Mitä teet vapaa-ajallasi?
No suurimmaksi osaksi olen koirien kanssa. Hengaan myös kavereiden kanssa, valokuvaan ja nukun.

11. Mikä on sinulle elämässäsi tärkeintä?
No ihan selvästi koirat. Ei ne tietenkään niin tärkeitä ole ettenkö voisi ilman niitä olla, kyllä minä monestikkin niistä vähän lomaa haluaisin. Ja kaverit on todella tärkeitä.

Sitten vastaukset Petran kysymyksiin:

1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristymisen kiireisellä aamulenkillä)?
No Tuiskun kanssa tokossa mä pyrin olemaan mahdollisimman johdonmukainen ja täsmällinen. Toki aina saattaa vähän lipsua esim. jos Tuisku tulee vinoon perusasentoon, enkä korjaa sitä, mutta sekin johtuu yleensä siitä etten itse sitä huomaa. Lissun koirien ohituksen kanssa on joskus tullut myös lipsuttua, kun namit ovat sattuneet jäämään kotiin, mutta kyllä mä sitä aina kiellän jos se alkaa haukkumaan.

2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?
No en minä kovin tarkkaan syynää ruokapussien, koiranmakkaroiden ja pötkölihojen kylkiä, mutta toki sitä sattuu aina katsomaan minkälaista ruokaa sitä koirilleen syöttää. Valitettavasti en pysty kaikkea mitä haluaisin syöttämään koirilleni, sillä vanhemmat ne ruoat maksaa eivätkä yleensä usko miksi pitäisi jotain tiettyä ruokaa syöttää, mutta en kyllä anna niiden ostaa mitä sattuu koirille.

3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä.
Tähän en ole perehtynyt kovinkaan kun en ole pentua Tuiskun jälkeen omistanut, eikä Tuiskun pentuaikoina mulla ollut hajuakaan tällaisesta asiasta, kun olin niin nuori. Mutta mielestäni se kuuluu enemmän normaaliin kehitysvaiheeseen, joka yleensä poistuu kasvun myötä. Hankala vastata kun en ole tähän asiaan perehtynyt.

4. Minkä luonteenpirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?
Tuiskusta ehdottomasti tuon itsepäisyyden, Lissusta epävarmuuden uusia ihmisiä ja koiria kohtaan.

5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?
Luultavasti sen kun sain hakea Tuiskun kotiin. Se tunne oli aivan mahtava kun astuin kasvattajan ovesta ulos pieni pentu sylissä, ja sain ajatella että tässä se nyt on, ensimmäinen oma koira.

6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten?
Ainahan ne silloin tällöin aiheuttaa. Tuiskun itsepäisyys ja huono motivaatio on monesti aiheuttanut harmaita hiuksia, kuten myös Lissun rähjääminen remmissä. Kyyneliähän on tullut suurimmaksi osaksi onnesta, mutta myös vaarojen takia. Esimerkiksi kun Tuisku karkasi poron perään, oli pelko että se jää läheisellä Kuusamontiellä auton alle, tai sitten että poromies ampuu sen. Kyyneleet tosin tulivat vasta sitten kun löysin Tuiskun odottamassa siellä mistä se lähtikin.

7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne.?
Vanhemmilta saan monesti esim. kouluaamuina lenkitysapua, ettei minun tarvitsisi kiireessä aikaisin aamulla lähtä lenkille niiden kanssa. Vanhempanihan maksavat myös ruoat, pakolliset lääkärikäynnit ja harrastukset. Muut menevät yleensä omasta pussista.

8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?
Mä en yleensä ostele ''turhaan'' mitään uutta koirille.

9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen? 
Onnistumisen ilo, kun koira nauttii siitä mitä tekee, sekä treeniseura.

10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
Tuiskulla on vuoden takaa silmä- ja polvitarkastus, silmät terveet ja polvet 0/0. Mä olen jo pitkän aikaa halunnut viedä sen lonkka- ja kyynärkuvauksiin, onhan se jo viisivuotias, mutta ainoa ongelma on, ettei itselläni ole sellaisia summia vielä kasassa. Vanhemmat ovat niin vanhanaikaisia eikä niiden kalloon vain mahdu, että se on tärkeää minulle tietää, joten he eivät sitä maksa. Lissulla ei ole vielä terveystuloksia, mutta Lissulta haluaisin ainakin lonkat ja kyynärät kuvauttaa.

11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajat?
Tuiskun kasvattaja valittiin sen takia että hän asui lähimpänä. Lissusta noh, en voi sanoa.

Noniin lukijamme ja muut, haastan teidät vastaamaan Petran kysymyksiin, täytyy vielä sanoa että oli hyviä kysymyksiä ja halusin välttämättä niihin vastata.

torstai 12. syyskuuta 2013

And we gonna let it burn

Toissapäivänä käytiin koirien kanssa viereisellä nurmella. Lissu pääsi vapaaksi juoksemaan ja päätin ottaa riskin ja päästää tuon lapinpirunkin hihnasta. Vieressä oli Nokian iso rakennus mutta se oli onneksi aidattu, ettei koirat ainakaan sinne päässeet. Hienosti pysyi Tuisku irti, hajujen mukaan se lähti pariin otteeseen mutta tuli heti käskystä takaisin. Pörrykkä yritti saada Lissua leikkiin vaan toinen oli vain mun perään. Otettiin Tuiskun kanssa pari seuruupätkää kun neidillä oli niin hauskaa ja vire taas korkealla. Kuvat harmillisesti vähän epäonnistui koska osa nurmesta oli varjossa ja taustalla oleva auringossa joten tausta on monessa kuvassa palanut puhki. Voisin myös vielä harjoitella tuota liikekuvausta..









On mulla kaksi niin hienoa koiraa, enpä ois voinu joskus uskoa että kaksi näin ihanaa karvaturria omistaisin.