torstai 31. lokakuuta 2013

You're all that matters to me


Kaikki on sujunut toistaiseksi hyvin koirien kanssa, Lissun haava on koko ajan paremman ja paremman näköinen, onhan leikkauksesta jo kymmenen päivää. Haavaa katsoessa eiköhän Lissu pääse juoksemaan normaalisti muutaman päivän päästä, kun maanantaina tulee kaksi viikkoa täyteen leikkauksesta. Ruoka on Lissulle alkanut ainakin maistumaan paljon paremmin, en tiedä voiko ruokahalu nousta noinkin pian leikkauksen jälkeen, vai onko sille nyt muuten vain tullut se suuremmaksi. Kerroinhan edellisessä postauksessa, että kävin ostamassa Akuutista Lissulle liian pienen suojapuvun? Kävin vaihtamassa sen maanantaina, M oli muuten sopiva, mutta etupään hihat ovat väärässä kohdassa joten se hiertää, sillä hiat eivät jousta yhtään. Onneksi puku lähti tutulle joka muokkaa hihat oikean muotoisiksi.



Tuisku on aloittanut juoksut. Pari päivää sitten kävin sitä kuvaamassa, ja se oli vapaana. Käskyn alla ja kuvatessani se kyllä pysyi paikoillaan, mutta vapautuksen saatuaan neiti näytti kesoa ja lähti lätkimään hajujen perään. No ei siinä, kylläpä tuli nappisilmä nopeaa takaisin kun emäntä pisti käden namitaskuun ja lähti juoksemaan karkuun. Hajut kiinnostaa ihan hirveästi ja merkkailukin on alkanut. Kyllähän tämä pistää ketuttamaan, kun sain tietää myös, että ensi viikonloppuna olisi tokoepikset tässä lähellä. Me oltais voitu mennä ALO-luokkaan harjoittelemaan! Täällä näyttää olevan epiksiä niin harvoin, mutta kyllähän nuita virallisia riittää. Mä vaan haluaisin käydä epiksissä ensin kokeilemassa miltä se kisailu tuntuu.. Eihän me päästä edes treenivuoroille perjantaisin muutamaan viikkoon, joten meidän tokoilu jää nyt pienelle tauolle. Kyllä me jotain pientä aina tehdään, mutta tuon bitchin kanssa ei hirmuisia treenejä kannatta ottaa juoksujen aikaan.



Tänään käytiin Tuiskun kanssa Oulujoen varrella leikkimässä. Löysin vanhan tennispallon koirien korin pohjalta, joten sujautin sen kollareiden taskuun ja Tuiskulle fleksi kaulaan. Käveltiin isolle nurmikkoalueelle ja nakkelin sitä palloa Tuiskulle ja itse juoksin perässä. Turrake näytti kovasti tykkäävän, vieläkun pääsisi jonnekkin jossa se voisi juosta vapaana ja noutaa palloa.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Potilaan kuulumisia


Lissu on lähtenyt parantumaan hyvin. Virtaa olisi vaikka kuinka paljon, ulkona tekisi jo juosta ja leikkiä Tuiskun kanssa, mutta ei vaan saa. Haava näyttää normaalilta, ei punoita eikä eritä mitään, hyvin on umpeutumassa. Ei ole sen kummemmin ollut tarvetta puhdistaa sitä, rapakeleillä oon sitä pariin otteeseen putsannut betadinella. Akuutista kävin hakemassa sille suojapuvun öiden ajaksi, kun t-paidoista tehdyt viritelmät ei oikein meinaa pysyä päällä. Noh, kotona huomasin että ostin liian pienen puvun, maanantaina pitää käydä vaihtamassa koon isompaan. Ruokakin on alkanut maittaa, pariin otteeseen Lissu on syönyt ihan koko kupin tyhjäksi (se on harvinaista, Lissu on nirso).


Ei tämä potilaana oleminen suinkaan lopu. Huomasin pari päivää sitten, että Lissun toinen iso poskihammas näyttää pahemmalta. Ennen se ei ole ollut nuin huonossa kunnossa, eikä ole tullut kiinnitettyä siihen mitään huomiota kun ruokaa kyllä pureskellaan normaalista ja niskaluita järsii ihan huoletta. Hampaan juuressa erittyy hieman mätää ja ien on vetäytynyt aika reippaasti kun toisen puolen terveeseen hampaaseen vertaa. Olihan tämä odotettavissa, saatiin jo kuulla tästä Lissun edellisellä lääkärikäynnillä. Toki tätä hampaan pahentumista olisi voinut hieman hidastaa harjaamalla niitä hampaita joka toinen päivä..! Soitin Akuuttiin tästä ja saatiin hampaanpoistoaika 18.11.


Tuisku on ollut melko vähällä huomiolla ja huomaa että se on hieman mustasukkainen, kun Lissun ympärillä pyöritään koko ajan. Ollaan me kuitenkin saatu viettää kahdenkeskeistä aikaa, kun Lissu ei ole voinut tulla pitemmille lenkeille mukaan. Käytiin eilen pitkästä aikaa koirapuistossa Tuiskun kanssa. Taas oltiin vähän ujoina ja ei uskallettu mennä isompien koirien mukaan leikkiin. Puistoon tuli kuitenkin hieman arempi nuori koira, ja kahdestaan jäädessään kaksikko kirmasi pitkin puistoa. Meidän pitäisi päästä miitteilemään enemmän koirien kanssa, koirapuistoissa on aina ärsyttävää, jos sattuu paikalle yli-innokas uros joka ei osaa käyttäytyä.



Jee, sain 50mm takaisin, tosin tämän päivän otoksiin olen kaikkea muuta kuin tyytyväinen. En osaa edes säätää värejä hyvin, argh.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Lissu lääkärissä

Viime perjantaina oltiin Tuiskun kanssa taas treeneissä. Ei mitään edellisestä postauksesta kummempaa sanottavaa, tyytyväisinä palattiin taas kotiin. Otettiin enemmän hyppyä, ja pikkuhiljaa saatiin vauhtia lisää. Hienosti tulee suoraan esteen toiselle puolelle seisomaan, eikä mun tarvitse enää käyttää vartaloapua. Ainoa pieni ongelma on ehkä hieman liian eteen tuleminen, joskus se on melkein kiinni esteessä. Mua se ei niinkään haittaa, mutta en tiedä kuinka iso virhe se on kokeissa. Otettiin myös minuutin paikkamakuu, pysyi rauhassa. 

Pitkän pohdiskelun ja odottelun jälkeen Lissu vietiin eilen eläinlääkäriin sterkkaukseen. Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, minkälaista hormoonihyrrää Lissun juoksut on. Juoksujen jälkeiset valeraskaudet oli todella voimakkaat ja varmasti raskaat Lissulle. Lääkäri kutsui meidät huoneeseen, ja teki Lissulle perustarkastuksen ennen rauhoittamista. Rauhoituspiikki takajalkaan ja ei mennyt kauaa kun Lissu vajosi lattialle makaamaan. Sen jälkeen lääkäri kantoi täysin velton koiran pois. Leikkaus sujui hyvin, ja parin tunnin päästä pääsimme hakemaan Lissua heräämöön. Siellä se makasi lattialla pönttö päässä. Pikkuhiljaa se alkoi heräillä, ja yritti saada kauluria pois päältä. Lissu oli vielä sen verran veltto, että kannoin sen autoon ja autosta kotiin. Loppuillan Lissu makasi sohvalla peittojen lämmittämänä. Yöksi yritimme laittaa sille kaulurin kaulaan, mutta se alkoi hätäilemään ja sai revittyä sen pois, joten laitettiin vanha t-paita sille päälle. 

Tänä aamuna Lissu on ollut jo virkeä, kävelee normaalisti ja pissilenkeillä olisi halunnut jo juosta. Lissu syö nyt kipulääkkeitä ja antibiootteja muutaman päivän ajan. Haava näyttää siistiltä eikä toistaiseksi näytä tulehtuneelta tai vuoda verta. Toivotaan että Lissu toipuu nyt normaalisti.

50mm on ollut jo huollossa kaksi viikkoa, en kestä! Kuvausinto vain kasvaa ja kasvaa ja haluaisin jo päästä kuvaamaan. Vanhat putket ei vaan tunnu hyviltä kameraan eikä kuvissakaan ole kehumista. Uutta putkea himoitsen koko ajan, en vain vielä tiedä tarkkaan millaisen haluan. Ensilumikin on satanut maahan, saatte nyt vain surkeita kännykkäkuvia meidän pikku potilaasta!



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ensimmäiset hallitreenit ja muita kuulumisia

Perjantaina suunnattiin Tuiskun kanssa OKK:n hallille ensimmäisiin lappalaiskoirien hallitreeneihin. Tuisku ei ujostellut pyörivää ja äänekästä ovea, vaan marssi reippaasti sisään. Sisälläkin ei mitenkään kummastellut tai haistellut pohjaa. Treenit meni tosi hyvin! Siihen nähden ettei me olla treenattu pariin viikkoon (taaskaan..). Toki mä aina lenkillä otan pieniä seuruupätkiä kehupalkalla, kun Tuisku sattuu olemaan innokkaana. Mulla oli vähän hankaluuksia saada kädestä palkkaaminen mukavaksi, kun ollaan ruokakuppipalkalla tehty niin paljon nykyään. Tuisku ei kuitenkaan kytännyt käsiä, ja palkkasin molemmista käsistä vuorotellen.

Aluksi otettiin suoraa seuruupätkää muutamilla pysähdyksillä ja täyskäännöksillä. Täyskäännökset oikealle oli melko laiskoja ja jäi jälkeen, eikä lähtenyt seuraamaan. Kokeiltiin sitten pari kertaa vasemmalle. Ensimmäisenä se vähän tökkäsi ja meinasin kaatua koiran päälle. Otin vasemmalle kääntymistä paikallaan ja johan se takapääkin alkoi liikkua, ja melko makiastikkin! Meidän pitää selvästi tehdä paljon näitä paikallaan käännöksiä. Sitten otettiin pari suoraa seuruupätkää, täyskäännös vasemmalle, ja pariin otteeseen se jopa näytti oikealta! Pitäisiköhän mun sittenkin tehdä täyskäännös aina vasemmalle.

Muutaman kerran otettiin jääviä. Maahanmeno meni virheettömästi, Tuiskun varmin liike! Yhteen otteeseen se muistaakseni jäi istumaan. Seisomisessa se taitaa välillä ottaa pari askelta, pitäisi saada aina videoa jolloin sen näkisi. Tällä kertaa ei ennakoinut seuruussa jäävien jälkeen, joka on monesti ollut pieni ongelma.

Liikkeiden välissä otettiin pientä temppuiluakin. Ja Tuisku oppi uuden tempun, nimittäin jalkojen välistä pujottelun! Mä olen jo kauan miettinyt sen opettamista, ja nyt sen tein. Kaikista parasta on se, että me ei olla treenattu sitä kuin muutaman kerran, ja se pujottelee jo kuin vanha tekijä. Meidän pitäisi aloittaa joku koiratanssi, Tuisku niin tykkää temppuilusta ja se oppii ihan supernopeasti kaikki temput. Siis ette uskokkaan kuinka nopeasti se ne oppii, varsinkin kun vertaa Lissuun. Mä olen monesti ihmetellyt kuinka se oppii tempun muutaman toiston jälkeen. Mun pitäisi joskus ottaa video, jossa opetan Tuiskulle uuden tempun, jotta näkisitte kuinka äkkiä se ne oppii.

Lopuksi otettiin hyppyä, eikä mitään ongelmaa, hieman lisää vauhtia vaan, hyppäsi tällä kertaa todella laiskasti. Tuisku ei edes paljoakaan välittänyt muista koirista, kyllä me sinne kokeeseen vielä päästään!

Sunnuntaina lähdettiin koirien kanssa aamulenkille hiukkavaaraan. Isä nakkasi meidät autolla sinne, joten saatiin enemmän aikaa kävellä pururadalla. Heitettiin kahden tunnin lenkki, käveltiin tunti eteenpäin ja sitten käännyttiin takaisin. Eipä tullut katsottua paljonko tuli kilometrejä. Vastaantulijoita ja maastopyöräilijöitä oli todella paljon, joten koirat saivat tyytyä juoksemaan flekseissä. Hyvin se näytti riittävän, paitsi silloin kuin olisi tehnyt mieli leikkiä. Harmi kuin 50mm on huollossa, löysin niin hienoja uusia kuvauspaikkoja! Varsinkin kun poikettiin metsäpolulle, siellä oli niin paljon katkenneita puita ja kantoja, sain vain kuvitella kuinka hienoja kuvia Tuiskusta tulisi niiden päällä. Noh, onpahan syy palata takaisin.

Ensiviikolla meillä alkaa syysloma, jee! Ja meidän Lissu-Lisbet pääsee syyslomaviikon maanantaina sterkkaukseen. Vihdoin, ei tarvi enään kärsiä voimakkaista valeraskauksista.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Erinomainen viikonloppu ja ei niin erinomainen viikon aloitus



Nyt on taas vaihteeksi huisin hieno viikonloppu takana. Oon nähnyt niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja ihan hirveästi! Lauantaina kävin siellä luennolla ja sunnuntaina erkkari, joten varsin lappalaistäyteinen viikonloppu takana. Noh, eiköhän kerrota jokaisesta asiasta vähän.




Aloitetaan lauantaista. Kolmen aikaan suuntasin Edeniin kuuntelemaan Marja Talvitien luentoa suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rakenteesta. Oli todella mielenkiintoinen luento, valaistuin monessa asiassa ja tuli monia ahaa!-elämyksiä. Uutta tietoa tuli kivasti. Kun tuli lapinkoiran esittämisestä puhetta, Talvitie sanoi ettei sitä häntää tarvitse pitää ylhäällä että hänen kehässään tulee näpeille jos sitä pitää, että se saa roikkua alhaallakin. Mutta minä itse olen tottunut sitä pitämään ylhäällä. Kuitenkin, luento oli todella kiinnostava ja ilmapiirikin oli mukava ja hauska!

Sunnuntaina oli vuorossa kauan odotettu erkkari. AVO-nartut oltiin ennustettu alkavan vasta 11.15, joten minä sain nukuttua pitkään. Tultiin kuitenkin paikalle siinä vähän ennen yhtätoista, että kerkeän vähän nähdä mitä arvosanoja tuomari antoi millekkin koiralle ennen meidän kehää. Tuomari arvosteli yllättävän nopeasti, en kerennyt montaa tuttua porisuttaa kun piti mennä jo kehään.

Nummijärvi aloitti pienellä ''puheella'' valioluokan. Minä en tarkalleen muista mitä hän sanoi, mutta jotain hän selitti, että jokainen näistä koirista on ne tarvittavat kolme SERTiä joskus saaneet, joten lähdetään siitä että kaikki saavat ERI:n. Me oltiin ensimmäisinä arvosteltavana. Nummijärvi kävi vain katsomassa Tuiskulta hampaat, muuten ei kopeloinut sitä ollenkaan, vaan juoksutti ympyrää. Seisotin Tuiskua ehkä vain pari sekuntia, kun tuomari käski uudestaan juoksemaan. Tuiskun naaman kehui maasta taivaisiin, koko ajan hoki että erittäin kaunis pää ja hyvin hyvin kaunis lapinkoiran ilme. ERIhän sieltä napsahti. Kilpailuluokassa oli kaikki 15 valionarttua, ja kaljuna oli ihan oletettavan selvää, ettei sijoitusta tule. Toisaalta arvostelussa luki että hyvä karvapeite, mutta eihän se sitä kokeillut joten ei voinut pohjavillattomuutta huomata. Vaikkei sijoitusta tullut, saatiin silti vielä SA.

VAL ERI SA Esko Nummijärvi

Rotutyyppi: Erinomainen. Sopusuhtainen, tiivis narttu. Kaunis pää. Hyvä rakenne. Kulmaukset saisi olla suuremmat. Liikkuu ja esiintyy hyvin, hieman ahdas takaa.

Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta ja erityisesti mukavasta seurasta! Alla vielä pari kuvaa, kiitos Niinalle kuvista. :)

Ja mihin viittaa otsikon ei niin erinomainen viikonaloitus. Ensimmäisenä esiintyvät kuvat Oulujoen rannalta ovat viimeisiä kuvia 50mm:llä sunnuntai-illalta. Maanantaina yritin alkaa kuvaamaan, mutta kamera taas vain herjasi, että objektiivin liitännät puhdistettava ja niissä on häikkää. Vähän ajan päästä sain sen toimimaan. Mutta sitten, aukko oli jäänyt ihan pieneksi eikä putki enään suostunut sitä suurentamaan vaikka kamerasta yritin sitä säätää. Se ei myöskään tarkentanut automaattitarkennuksella, vaikka yritin kaikkia asetuksia sekä ihan kirkkaassa valossa helppoon kohteeseen. No ei se mitään, osto- ja takuukuitti vain esiin ja tsekkaamaan onko takuuta jälellä. Onneksi oli, vielä huimat neljä päivää. Melkoinen tuuri kävi! Eilen vein sen stockmannille mistä sen ostinkin, ja myyjän testattua viat laittoivat he sen kohti huoltoa. Minä toivoin sormet ristissä että olisivat vain lyöneet uuden käteen, mutta näyttävästi se yritetään huoltaa. Eli ei siis kuvia vähään aikaan, ellen sitten kaiva 75-300mm kaapista ulos.

PS. Pistäkäähän banneritilauksia tulemaan jos tarvitsette, niin saan minäkin vähän tekemistä!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Nobody's perfect




Oivoi, melko harvaksi alkaa jäädä tämä minun päivittely. En ole saanut tuota kameraakaan raahattua ulos, kun ei ole minkäännäköistä motivaatiota kuvata. Kuvat on taas menneet huonompaan ja huonompaan suuntaan, ja tuntuu etten osaa kuvata yhtään. Putkikin on alkanut reistailemaan, tarkennus ei nykyään osu millään oikein, ja se sahaa ihan jumalattomasti. Ennen se on ollut sentään ihan siedettävää. Kaikenlisäksi kamera ei välillä suostu ottamaan kuvia kun herjaa että objektiivin ja kameran liitännäisessä (?) on vikaa, en nyt satu muistamaan kunnolla mitä se herjaakaan. Kuitenkin, toivottavasti joku päivä saisin sen paremman objektiivin. Vaan perkule kun ne maksaa niin hirveästi.






Torstaina käytiin tässä lähellä kiskopuiston koirapuistossa, oltiin sovittu treffit Urho-lapparin kanssa. Paikka oli meille täysin uusi, mutta minä kyllä tykästyin siihen. Melko iso aitaus, jossa oli nurmikkopohja. Tuisku ei aluksi oikein kiinnostunut leikkimään Urhon kanssa, ja ärähteli sille pariin otteeseen. Loppua kohden Tuiskua alkoi kuitenkin kiinnostaa ja yritti välillä päästä leikkiin. Urhon lähdettyä me vielä jäätiin vähäksi aikaa Tuiskun kanssa puistoon, ja Tuisku sai olla kahdestaan nuoremman seropin kanssa. Kaksikko tutustui vähän aikaa toisiinsa ja kohta ne juoksivatkin hirveää rallia koirapuistossa. Tuisku leikkii paremmin samankokoisen koiran kanssa kahdestaan, kuin suuressa koiralaumassa. Toki tuttujen koirien kanssa kyllä leikkii missä vain.






Tänään poikettiin aamulenkillä vähän erisuuntaan tätä peltolaa, ja poikettiin isolle hiekkakentälle, missä olen ollut liikuntatunneillakin koulussa. Hiekkakenttä oli todella suuri ja tasainen, olisi juuri sopiva treenipaikkakin meille. Tällä kertaa koirat kuitenkin pääsivät irti vähän leikkimään. Lähikulkijoita ei ollut paljoa, joten ei ollut huolta että tuuteri olisi lähtenyt litomaan. Otettiin pari seuruupätkää ja maahanmenoa Tuiskun kanssa, ja molemmat meni kivasti. Pitäisi käydä kyseisellä kentällä ottamassa kokeenomaisemmat treenit joku päivä.




Tänään suuntaan kolmeksi Nallikarin Edeniin, menen kuuntelemaan Marja Talvitien luentoa suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rakenteesta, saattaa olla ihan mielenkiintoinen. Tokokoetta oli tarkoitus aamulla mennä katsomaan, ja olisihan jossain ollut myös mätsäri mihin mennä Lissun kanssa, vaan jätettiin molemmat väliin. Huomenna suunnataan aamusta Nallikariin, ja silloin onkin erkkarin vuoro. Ihan hirvityttää, Tuisku on kalju ja pelkästään valioluokassa on 15 narttua.. Huhhuh.