perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pitkästä aikaa


Njoo. Jos sitä bloginkin puolelle kirjoittelisi ainakin lyhyesti miten meillä menee. On tässä hetkosen aikana kerennyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Kuvia mulla on ihan älyttömästi, ja koska blogia ei nykyisin ole tullut kirjoiteltua en myöskään ole kuvia pienentänyt saman tien niitä käsitellessä blogikokoon, niin laitan tähän postaukseen vain eilisen ja tämän päivän kuvatuksia (ja yksi treffikuva maaliskuulta). Ei vaan riitä jaksamus pienennellä niin paljon kuvia. :D Osa myös teistä lukijoista on jo varmaan huomannut että kuvia päivittyy nykyisin aikalailla vain petsien ja instagramin puolelle.



Ensimmäiseksi varmaan voisin kertoa että hiihtolomalla me vihdoin päästiin muuttamaan pois Peltolan asfalttiteiltä. Nykyisin asustellaan mukavassa sekä pienehkössä rivarissa Huonesuolla, ja kyllähän tämä kolmikko on onnellinen tästä metsän määrästä. On ollut niin mukavaa kun koirien ei tarvitse kulkea koko ajan kovalla asfaltilla, ja satunnainen kerran viikossa irtiolo on muuttunut päivittäiseksi hihnatta rallaamiseksi. Tuisku nyt ei hirveästi ole tästä kummemmin hulluuntunut kun oli se sitten vapaana tai ei se tykkää rauhallisena persoonana ravata reippaasti, mutta Lissu. Se on ottanut kaiken ilon irti näistä uusista lenkkimaastoista. Irti päästessään se liikkuu niin helkkaristi, koko ajan sinkoilee paikasta toiseen. Vähän sitä on välillä pitänyt toppuutella, kun se ei näytä tajuavan milloin pitäisi hidastaa. Eilen se alkoi iltalenkillä ontua toista etujalkaansa, täytynee nyt seurailla sitä onko se vain venähtänyt, sillä eilen aamulenkillä neiti kyllä rymysi niin tajutonta vauhtia umpimetsässä että varmana on tassu vähän kärsinyt siinä menossa. Tuisku taas käppäilee ihan rauhassa, raukalla alkaa olla jo tässä vaiheessa tosi kuuma lenkillä nyt kun aurinko on parina päivänä paistanut suoraan pilvettömältä taivaalta.









Alla kuva kun maaliskuussa käytiin Tuiskun kanssa treffaamassa pikku-Taikaa <3 Voi mahdoton miten reipas ja kiltti neiti! Tuisku suhtautui aika neutraalisti pentuun vaikka yleensä se niitä niin rakastaa, taisi sillä hetkellä olevat juoksut vaikuttaa asiaan.



Suurimmaksi osaksi meidän arkeen on kuulunut tokoa. Tokoa, tokoa ja tokoa. Voittajaluokan liikkeitä ollaan saatu ihan hurjan hyvin alulle kiitos kevään ohjattujen (jotka muuten loppui eilen nyyh) ja mukavien kouluttajien. Juoksut oli tosiaan maaliskuussa joten "kotikoe" jäi 22. päivä käymättä, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus käydä KAS:sin kokeessa Pärssisen Piritan silmien alla vihdoin ja viimein suorittamassa avoin luokka. Kovat toiveet on siihen ykköstulokseen kun koira kyllä osaa liikkeet tosi hyvin, mutta en ole ottanut sen kummempia tulostavoitteita sillä kyseessä on outo kisapaikka oudolla pohjalla (kivituhka, saa nähdä mitä hienohelma sanoo). Treenattu ollaan tosiaan niin paljon etten rupea sen yksityiskohtaisemmin selittämään meidän treeneistä, mutta kaksi treenikertaa haluan poikkeuksena tuoda tähän esille:

Ensimmäisenä haluan vähän selostaa meidän eräästä ohjatuista treeneistä jonka aiheena oli häiriötreeni (paikkamakuussa). Tällä treenikerralla koirasta sai kyllä sellaisen kuvan että sitä ei yksinkertaisesti häiritse mikään :D Tehtiin mm. paikkamakuuta ohjaajat piilossa, ja kouluttajat olivat kävelleet koirien ympärillä jne, Tuisku ei ollut välittänyt mitään. Sitten tehtiin paikkamakuuta ohjaajat näkyvillä jolloin lisättiin reilusti häiriötä, ympärillä mm. seuruutettiin koiraa, tehtiin luoksetuloa, noudettiin lelua eikä Tuisku välittänyt mitään. Laitettiin myös koirat pieneen rinkiin makaamaan melko lähekkäin toisiaan, ja siihen vielä kouluttaja kävi heiluttamassa lelua nokan edessä. Siinä missä muutama muu koira kyttäsi lelua, Tuisku teki päinvastoin - yritti kurkotella katsetta kouluttajan ohi tyyliin "hei menisitkö nyt edestä niin näkisin mamman". Aika hyvin se siis makuulla pysyy, vielä kun saisi taottua sen omaan päähän, jostain syystä olen todella epävarma paikkamakuussa, vaikka koira aina osoittaa ettei se mihinkään ole makuulta lähdössä vaikka mitä tapahtuisi. Muutamaan otteeseen on myös koiria karannut haistelemaan makaava Tuiskua, eikä se niistäkään ole välittänyt tai noussut ylös.

Sitten vielä kerron sen että minä, siis minä, olen saanut Tuiskun, tekemään tunnarin! Siis mitä hemmettiä, silloin kun tokouraa loin vasta mielessäni meille en olisi ikinä uskonut että tuo koira oppii tunnarin. Aina oon ollut siinä uskossa että meidän voittajaan ja erikoisvoittajaan nousu kaatuu tunnariin. Niin nyt se peeveli sen tekee. Tai no en nyt tiedä tekeekö enään, meillä on nimittäin ollut muutaman viikon tauko siitäkin hommasta, kun ollaan vain hassuteltu avon juttuja että ollaan hyvillä fiiliksillä kokeessa. Alla yksi video kun Tuisku teki viiden kapulan tunnarin (hah älkää välittäkö mun ihkuttamisesta, olin vähän iloinen hienosta koirasta)






Maaliskuun? alussa käytiin möllitokoissa mutka, Tuisku kävi tekemässä hienon AVO1 tuloksen en nyt muista kuinka moneella pisteellä, kuitenkin ensimmäiseksi sijoittui. Seisomisen se nollasi koska maahanmeno on niin kivaa, muuten liikkeet oli 9-10. Ja palkatta kesti erinomaisesti, joten toivotaan parasta sunnuntaille. :)

Niin ja täyttihän se Tuisku rakkain 7 vuotta 29.3!

Pahoittelen sekavaa tekstiä, päässyt ruostumaan tämä blogin kirjoittelu ja vielä kiireessä, nyt vain sattui olemaan sellainen tunne että olisikohan aika kirjoittaa edes vähän. Hyvää kevättä!