maanantai 6. tammikuuta 2014

Takaisin arkeen

Niin se loma meni, ei tässä oikeastaan kerennyt edes kissaa sanomaan. Suunnitelmat muuttui, tai no ne oikeastaan hävisi kokonaan ja vietimme koko loman Kiimingissä oleskellen ja lenkkeillen. Tokoilustakin olemme olleet joululomalla, mutta tämän viikon perjantaina pääsemme taas hallille treenaamaan. Kaukopalkan käyttö mulla on unohtunut ihan täysin, joten voisin sen ottaa taas käyttöön ja totuttaa Tuiskun siihen, eihän mulla sentään kokeessakaan taskussa ole nameja.

Tokoilusta puheen ollen, meillä alkaa pakka olla sen verran hallussa että minun pitäisi alkaa jo harkitsemaan AVO-luokan liikkeiden harjoittelua. Vaikka sinne TK1 koulariin on vielä niin pitkä matka, on hyvä myös olla ajoissa valmistautumassa seuraavan luokan koitoksiin, jos sinne asti edes lähdetään. Luultavasti haemme ihan AVO-ryhmään treenaamaan, sillä muutamien liikkeiden opetuksessa haluan kouluttajan apua. Ensimmäisenä opeteltavana on nouto, jonka oppimisessa kyllä saattaa mennä tovi. Kauan olen pitoharjoituksia Tuiskulla tehnyt, mutta toistaiseksi ollaan junnattu vain paikoillaan. Nyt kuitenkin löysin ihan Tuiskun näköisen opetustavan noudolle! Siitä sitten lisää kunhan saan hommattua sen noutokapulan..

Koko loman aikana kamera oli mukana, mutta ei päässyt kun yhden ainoan kerran mukaan ulos. Tälläkään kerralla ei saatu yhtään sen kummempaa kuvaa, koko loma on ollut niin kauhean hämärää, aurinkoa ei olla nähty kertaakaan. Sain minä sentään muutaman julkaisukelpoisen kuvan, jotta tämäkään postaus ei ihan kuvattomaksi jäisi.

Mitä nyt meidän Tuuteriin tulee, pörrö on aloittanut valeraskauden ja tällä kertaa se on selvästi voimakkaampi kuin koskaan ennen. Edellisinä valeraskauksina on ollut vain pientä ruokahaluuttomuutta sekä sänkyjen ja petien kuopimista, mutta tällä kertaa on ollut jo todella voimakasta pesän tekoa, kävelyä ympäri asuntoa levottomana sekä vinkumista ja ulisemista. Ruokaan ei ole myös koskenut ollenkaan. Aluksi pelkäsin kummallisen käytöksen vuoksi kohtutulehdusta, alkaahan meidän Tuiskulla olla jo sen verran ikää että riski kasvaa ja kasvaa. Mutta oireet viittaavat kyllä valeraskauteen, Tuiskun juominen ja virtsaaminen ei ole lisääntynyt, peräpää ei haise tai vuoda eikä se arista vatsaa. Kuitenkin, Tuisku pääsee sterkattavaksi tämän vuoden aikana kohtutulehdusriskin ja jokaisen juoksun jälkeisen valeraskauden vuoksi. Hieman vain pelottaa mitä sen karvalle käy, kun se on koko elämänsä aikana ollut niin hyvässä kunnossa.

Huomenna joudun takaisin kouluun, en millään jaksaisi, olen liikaa päässyt tähän lomailun makuun. Ensimmäinen syksy meni kyllä naurettavan nopeasti, joten toivotaan että kevät menisi samaan tahtiin. Keväästä tulee varmasti kyllä rankempi, heti helmikuussa alkaa viiden viikon työharjoittelu päiväkodissa, joka sisältää paljon tehtäviä työn ohella sekä sen kauan pelätyn näytön. Positiivinen asenne vain mukaan, niin kyllä siitä selvitään!


Nyt kunhan tästä kotiudun, alan tekemään banneritilaukset valmiiksi sekä linkitä blogisi - tulokset! Pahoittelen että ne venyivät tämän viikon puolelle..

4 kommenttia:

  1. Mun teki mieli itkeä messarin aikaan, kun mä tajusin vasta Vantaalla, kuinka jäätävän näkönen Nala oli valeraskauden takia. Mä en siis huomannut sitä pimeässä enkä edes junassa, kun tungin ne vain äkkiä häkkiin. Onneksi se oli vain junnukehässä eikä rotukehässä.

    VastaaPoista
  2. Miksi Tuisku sterilisaatioon on vietävä kun ei kuitenkaan ole 100 varma että kohtutulehdus tulee, kun ei se kaikille tule. Ja muutenkin luonnollinen hormoonihomma sitten loppuu ja silläkin on seurauksensa. Ihmettelen suuresti tuommosta päätöstä, ja ite en missään nimessä tommosta tekis, lähinnä kai hätävarjelun liioittelua tuo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se tietenkään ole sataprosenttisen varmaa. Sterkkauksen muina syinä olisi myös nämä vahvat valeraskaudet, jos siltä näyttää että ne pahenee. Tuiskulla tulee jokaisen juoksun jälkeen valeraskaus, joka on raskasta ja stressaavaa koiralle. Tuiskulla ei ole pentujakaan tulossa, joten en nää mitään ongelmaa sterkkaukselle. Ilmeisesti olen kirjoittanut niin, että sterkkaisin Tuiskun vain kohtutulehdusriskin takia, en suinkaan kyllä siihen muitakin syitä liittyy.

      Poista
  3. Minä en näe mitään huonoa sterilisaatiossa, jos koiraa ei jalostukseen aiota käyttää. Kohtutulehduksen riski on kuitenkin aina olemassa, se ei itseasiassa ole edes mitenkään erityisen harvinainen.

    Meillä on muuten pehkopojilla menossa ihan hirveä karvanlähtö! Maurista etenkin lähtee karvaa aivan loputtomasti. Sitä vain harjaa, harjaa ja harjaa.. ja sitten täällä imuroi, imuroi ja imuroi.. ja en edes huomaa koirasta, että siitä olisi lähtenyt karvaa! :D

    VastaaPoista