Tänään oli vuorossa Lissun poskihampaan poisto. Aamulla soitettiin että saadaan tulla puolta tuntia aikaisemmin, joten oltiin eläinlääkäriasemalla kahdentoista maissa. Päästin lääkärin huoneeseen heti, ja kohta meidän lääkäri tuli sisään. Lääkäri oli todella mukava, Lissu epäröi ja oli hyvin varuillaan mutta lääkäri osasi käsitellä Lissua hyvin ja kohta Lissu rentoutui. Lääkäri kuunteli Lissun hengityksen ja sydämen. Pyysin lääkäriä myös katsomaan leikkausarpea, sillä huomasin aamulla että haavan loppupää punoitti ja oli hieman turvonnut. Lääkäri sanoi ettei siinä ole tulehdusta, se on vain ommeltu hieman huolimattomasti jolloin sen parantumisessa kestää hieman kauemmin ja siihen jää paksumpi arpi johtuen haavareunojen päällekkäisyydestä. Sitten laitettiin rauhoituspiikki takajalkaan ja kohta Lissu oli untenmailla.
Kotiin tullessa minä lähdin suoraa tietä kouluun ja äitini kävi hakemassa Lissun pois lääkäristä. Se oli ollut kuulemma jo vinkumassa heräämössä kun äitini oli mennyt sinne. Koulusta tullessani sain kuulla mitä siellä oli tehty. Noh, lähdettiin poistattamaan poskihammasta ja takaisin tultiin 9 hammasta köyhempänä. Mä suorastaan järkytyin kun sain kuulla tuon numeron. Miten voi olla..? Mä olen harjannut hampaita, syöttänyt luita ja katsonut hampaita lähes päivittäin, enkä ole missään muussa hampaassa nähnyt tulehduksen merkkejä. Perustarkastuksessakin lääkäri sanoi, että muut hampaat näyttävät oikein terveiltä. Röntgenistä olikin paljastunut siis aivan muuta, ilmeisesti kaikki mätä on ollut hampaiden juuressa, enkä ole sitä päältäpäin voinut nähdä.
Kaikissa yhdeksässä hampaassa on ollut siis hampaanvieruskudostulehdus, eli parodontiitti, jonka mainitsin jo edellisellä kerralla. Harmillisesti tälle tulehdukselle ei voi mitään, sitä ei saa pois harjaamalla hampaita ja pureskelemalla luita, mutta ehdottomasti sitä hidastetaan tekemällä niitä. Poistetut hampaat olivat yläleuan oikea P2, P4, M2 ja M3 hampaat, alaleuasta oikealta P1 ja M3 hampaat sekä yläleuasta vasemmalta P2, M2 ja M3 hampaat.
Paranemisen eduksi Lissulle annetaan nyt pehmeää ruokaa viikon ajan ja vältetään kovaa pureksittavaa kahden viikon ajan. Toivottavasti tästäkin lähdetään parantumaan ongelmitta, jospa sitten tämä meidän lääkärissä ramppaaminen loppuu. Päivittelen taas tänne blogiin postauksia ja kuvia miten meidän paraneminen etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti