Hmh, taas jätetään treenit väliin Lissun kanssa. Lääkärissä vasta käytiin niin en kehtaa viedä sitä sinne vilinän keskelle, ja kyytiäkään ei ole ja en Lissua lähde päälle neljää kilsaa kävelyttämään, treenaamaan, ja taas päälle neljä kilsaa kävelyä, kun pakkastakin riittää. Lissulle olisi varmaan jo raskas kokemus se koirien seassa treenaaminen, huomasihan sen siellä mätsärissä. Tuiskutuuteri onneksi lopettelee juoksuja, niin päästään ensi viikolla treenaamaan, ja kyytikin on luvassa.
Tänään pääsin koulusta onneksi jo yhdeltä, niin lähdettiin neitien kanssa kunnon päivälenkille. Saivat harjoitella vähän yhdessä irtioloa (yleensä kun saavat olla irti käytän ne erikseen), ja hyvinhän se meni. Lissu tulee heti kutsuttaessa, Tuiskulla taas kestää pieni hetki että sieltä hajujen keskeltä tullaan. Yleensä lenkitän ainakin Tuiskua niihin aikoihin irti ettei ihmisiä kovin näy, koska he ovat töissä. Lissun kanssa ei haittaa vaikka pari ihmistä tai koiraa tulisi vastaan kun se tulee luokse vielä kun kohde on kauempana jotta saan sen hihnaan. Tuiskun kanssa mä olen hieman epävarma, oikeastaan se yleensä riippuu millä tuulella se on. Yleensä se tulee luokse vaikka näkeekin kohteen kauempana mutta en yllättyisi vaikka se ampaisisi niiden luokse. Sama homma ohituksissa, joskus se menee ihan mitään ongelmia, joskus taas yrittää vetää koirien luokse. Siksi se saakin aina mahdottomat kehut ja saa jahdata lapasta kun menee ohi nätisti.
Kun ei neitien kanssa reeneihin menty, pidettiin ihanassa ahtaassa eteisessä pienet tempputreenit. Ja kuten huomaa, 50mm on aivan liian pitkä temppujen kuvaamiseen sisätiloissa, joten valitettavasti saatte taas katsella meidän koipia. Ja ahtaasta tilasta johtuen ei nuo tokoliikkeetkään aivan nappiin mennyt. Mä lupaan, käsi sydämmellä että seuraavassa tokovideossa koirat näkyy kokonaan kunnolla ja tilavassa ympäristössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti