1 vuosi takana

Voi hitsi, enhän minä eilen muistanut tästä aiheesta kirjoittaa, mutta parempihan se on että sillä on oma postauksensa. Torstaina 18.7 tuli vuosi täyteen, kun Lissu on asustellut meillä. Täytyy sanoa, että aika on mennyt hurjan nopeasti. Lissun tarkkaa ikää ei ole tiedossa, joten synttäreitä emme voi viettää. Me juhlitaan siis tätä Lissun saapumispäivää. Yhden vuoden kunniaksi sitä kai pitää vähän sepittää mistä tämä kaikki alkoi.

Lissu saapui meille melko lyhyen ajan sisällä. Toinen koira meillä oli ollut jo jonkin aikaa mietinnässä, mutta aluksi suunnitelmana oli ottaa rotupentu kennelistä. Shiba-pentueita mulla tuli kyttäiltyä, mutta sopivat pentueet oli suunniteltu keväälle 2013, joten pentusuunnitelmat piti siirtää sinne. Äitini löysi eräästä blogista Lissun kuvan, ja postauksessa kerrottiin Lissun etsivän kotia. Kuvan nähdessäni se vain jotenkin sulatti sydämen. Tuli sellainen tunne, että tämä kuuluu meille. 

Pian siinä jo Lissun sijaiskodin kanssa vaihdettiin säpöjä, ja Lissu vaikutti oikein kivalta koiralta. Lissu asusteli vielä Oulussa, joten matkakin oli todella lyhyt. Vähän ajan päästä Lissu tuli meille kyläilemään. Tuiskun kanssa ensitapaaminen meni todella hienosti, neidit juoksivat ympäri pihaa leikkien. Lissu kävi meillä myös päivän hoidossa, jolloin nähtiin vielä vähän enemmän millainen Lissu on. Lissu vaikutti todella hyvältä koiralta, ja siinä sitten aloimme miettiä, jos me oikeasti otettaisiin Lissu meille. Kaikkien pohdiskelujen ja mietiskelyjen jälkeen, Lissu käytiin hakemassa kotiin.

Tämän vuoden aikana Lissusta on kuoriutunut upea ja pirteä koira, joka on kyllä todella uskollinen ja hyvä kaveri. Lissu sopeutui arkeen melko nopeasti, eikä meillä ole sen suurempia ongelmia ilmennyt. Koirat eivät ole ottaneet yhteen kertaakaan. Alkuvaiheessa Lissulla oli pientä remmirähjäystä, joka on saatu jo kytkettyä pois. On se vielä hieman herkkähaukkuinen, esimerkiksi ovikellolle ja vieraille pitää aluksi vähän haukkua, mutta lopettaa sen heti kun on saanut vähän haistella. Lissua on saatu sosiaallistettuakin mätsäreiden ja muiden tapahtumien avulla, varmaan muistatte kun kerroin, kuinka se hieman stressaantui ensimmäisessä mätsärissä. Nykyään se käyttäytyy hälinässä rauhallisesti, eikä välitä muista koirista tai ihmisistä.

Lissu on lupaava harrastuskoira. Se motivoituu todella helposti ja tekee täydellä innolla. Välillä neiti on niin innoissaan ettei meinaa seisaallaan pysyä kun se häntä vipattaa ja tassut tanssahtelee. Se on niin hauskaa katsottavaa kun koirasta näkee että se on niin innoissaan. Lissua pystyy pitämään vapaana, se ei lähde kovinkaan kauas ja tulee innolla luokse kun pyytää. Lissu on ollut kyllä yllättävän helppo koira.

Sitten vielä se kaikista hellyyttävin asia. Tuisku ja Lissu. Kuin kaksi marjaa. Tuiskusta on ollut suuri tuki Lissulle. Jos joskus on ollut jotain epänormaaleja tilanteita Lissulle, Tuisku on aina rauhallisuudellaan näyttänyt ettei ole mitään hätää. Ja Tuisku antaa ylipäänsä seuraa Lissulle, sen ei tarvitse enään olla yksin meidänkin lähtiessä kotoa. Molemmat on kuin luotuja toisilleen, en kyllä enään usko että niitä haluaisi mitenkään erottaa.

Mahtava koira ollaan saatu perheenjäseneksi. Ihan uskomattoman ihana koira. Ei voi muuta sanoa. Pistää ihan tipan linssiin, kun saa nähdä, miten tällainen koira saa itselleen uuden kodin huonon menneisyyden jälkeen.