Miten meidän hiihtoloma on alkanut?

Mainiosti. Näin torstaihin mennessä meillä on kerennyt olla vaikka mitä toimintaa, huomenna päästään vielä hallille treenaamaan pitkästä aikaa! Muuten varmaan oleskellaan kotona loppuviikko. Kuitenkin, lyhyt kuvailu meidän tämän viikon touhuista kuvien kera.

Tiistaina sovittiin treffit 5kk ikäisen Lumon kanssa. Otin molemmat koirat mukaan ja käveltiin Hintan koulun kentälle. Voi miten suloinen ja energinen lappalaisen alku tämä olikaan! Kuten olen kertonut ettei Lissu oikein välitä pennuista, se ei välittänyt Lumosta ollenkaan ja murahteli kun pentu tuli hyppimään silmille. Tuisku taas tykkäsi ihan hirveästi, ja osasi leikkiä nätisti ilman että Lumo olisi jyrätty. Treffien aikana ei kuitenkaan ollut tarkoitus vain leikkiä, vaan Tuiskun kanssa treenasimme paikkamakuuta häiriössä. Ja Tuisku pysyi todella hienosti maassa, vaikka Lumo käveli ihan vierestä ja takaa. Makuiden aikana myös juttelin Lumon omistajan kanssa eikä Tuisku välittänyt, vaikka välillä näytti hieman hämmentyneeltä. Yhden kerran se nousi kun pyörittelin käsissä namipalaa ja syötin Lissulle, sekä löysi mielenkiintoisen hajun vierestä (namipala?). Ylläolevan kuvan on ottanut Elina P., kiitos siitä!

Kotiin tultua suunnattiin koirien kanssa heti Kiiminkiin, ja keskiviikkoaamuna ajettiin Pintamolle mökkeilemään päiväksi. Moottorikelkan jälkiä oli todella hyvä kävellä, ja koska alueella ei ole talvisin poroja, sai myös Tuisku juosta vapaana. Milloinhan viimeksi mökillä Tuisku on saanut kulkea kokonaisen lenkin ilman hihnaa? Kyllähän nuo molemmat tykkäsi, ylimääräset energiat (ja rasvat) saivat kyytiä umpihangessa rällästäessä. Olipa lenkkien jälkeen väsyneitä pörryköitä nukkumassa pirtin lattialla.

"Pääsittekö te sinne hyppyrimäelle?" No päästiin joo - eri asia kuinka helposti me sinne päästiin. Löysimme hyvät kelkanjäljet jotka johtivat meidät keskellä metsää, mutta puolessa välissä matkaa rupesi jalat uppoamaan sääriin asti. Koirat kävelivät kevyesti hangen päällä, kun minä kahlasin hiki otsassa perässä. Perille asti kuitenkin sisukkaasti pääsiin, otettiin muutamat räpsyt ja lähdettiin. Onneksi löydettiin paremmat ja kestävät kelkan jäljet takaisin.

Kuten kuvista näkee ilma oli todella harmaa ja hämärä. En ymmärrä miksi en nykyään uskalla lisätä sitä kirkkautta vähän enemmän nuihin kuviin käsittelyhetkellä. Näitäkin kuvia käsittelin hyvillä mielin, mutta nyt jälkeenpäin katsottuna moni kuva kaipaisi vielä paljon kirkkautta ja hieman kontrastia. Ärsyttävää. Nyt olen kuitenkin niin väsynyt etten jaksa alkaa näin montaa kuvaa käsittelemään uusiksi, joten lisään joku päivä erillisen postauksen vähän enemmän käsitellyille kuville.