lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hurraa hurraa

Eilen oli niin naurettavan kylmä ilma, hyvä ettei toppavaatteissa pitänyt lähteä ulos. Tämä antoi minulle pakottavan tarpeen lähtä treenaamaan pörrön kanssa tokoa, ja kyllähän se kannatti! Niin kauan on ollut vähän sellaisia meh treenejä joista ei voi sanoa jääneen minkäännäköistä fiilistä. Ei hyvää, ei pahaa. Pyöräilimme Tuiskun kanssa n. kilsan lähikentälle ja pörrö juoksin hyvää ja reipasta ravia koko matkan.

Aloitettiin jäävillä. Ensin maahanmeno, seuruu oli kivan tiivistä mutta musta tuntui että tuli aavistuksen liian takana. Maahanmeno nopea, odotti rauhallisesti paikoillaan kun kävin takaa kiertämässä mutkan. Seisomisen seuruussa vähän sama homma, mutta toppasi tosi nopeaan ja malttoi odottaa kun kiersin taas mutkan takana. Molemmat sujui niin hyvin että jätettiin jäävät näihin ja leikittiin.

Paikkamakuuta. Meni ensimmäisestä käskystä salamana maahan, josta palkka. Jätin makaamaan ja menin n. 20m päähän juoksemaan ympyrää ja nakkelemaan kärrynpyöriä sun muita. Juoksin vielä toiset 20m kauemmas erään sähkökaapin taakse kymmeneksi sekunniksi piiloon. Piilosta tullessani vielä nökötti paikoillaan, menin palkkaamaan ja superkehut.

Sitten kaukoja. Jääneet nyt selvästi unholaan, joten pitää alkaa taas päivittäin ottamaan muutama toisto. Maahan se menee yhdestä käskystä, mutta istumaannousuun tarvi tuplakäskyn. Loppujen lopuksi kun sain onnistuneen m-i-m-i sarjan sai superkehut ja palkan.

Lopuksi ihan mahtava seuruu! Tähän asti palkkana toimi HHCn paloiteltu kanafilee, mutta seuruun palkaksi otin Dentastixin. Ja moni varmaan muistaa miten Tuisku jumaloi näitä hammastikkuja, meillä oli tokokokeessakin pelkkä kämäinen dentastix palkkana. :D Joten koira teki ihan mahtavan seuruun, kontakti pysyi, oli tiiviisti hyvällä paikalla, käännöksissä tuli mukana kuten myös juoksuosuudessakin. Huippu! Ihan vähään aikaan en syötä tuolle taas dentastixiä, että tuo sama himo pysyy seuraaviinkin kokeisiin asti.

Ainiin ja kameran otin videoimista varten mukaan, mutta tottakai ei kummallisesti suostunut menemään päälle kun joku vatipää unohti akun laturiin kotiin...! Halleluuja

Lopuksi pyöräiltiin kentän viereiselle nurmialueelle jossa Tuisku sai revitellä irti ja minä poljin perässä. Tosi kiva fiilis jäi näistä treeneistä, suhde taas lujenee ja treenimotivaatiokin nousi. Kunhan vielä viikon teen töitä saadaan aloittaa yötreenit kun ei niin kiire ole nukkumaan. :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti