perjantai 13. joulukuuta 2013

Huiput tokotreenit ja pentuhaaste

Katsokaahan, kerkesin jopa toisen kerran koneen ääreen istumaan. Käytiin Tuiskun kanssa mutka OKK:n hallilla pitämässä puolen tunnin treenit kuukauden tauon jälkeen. Täytyy todeta, että meille vissiin oikeasti tekee hyvää nämä pitemmät tauot, tai ainakaan ne ei tee haittaa. Nimittäin Tuisku oli ihan superi! Kuukauden  ajan se on lahnaillut lenkeillä ja haahuillut hajujen perässä, mutta nyt se oli oma itsensä! Virtaa riitti loppuun asti eikä kiinnittänyt muiden koirien haukuntaan yhtään huomiota.

Tultiin hallin pihaan vähän yli kuusi ja aloin jo epäilemään, että vuoro olisi peruttu sillä pihassa oli vain muutama auto. Kehtasin kuitenkin mennä sisään ja ei ollut onneksi peruttu. Porukkaa oli tosi vähän ja me saimme treenata yksin toisella hallin puoliskolla kun toisella puolella oli aksaa. Aloitettin hihnaseuruulla, tein mahdollisimman tiheään pysähdyksiä ja käännöksiä, sillä möllitokon halli on sen verran ahdas, että niitä pysähdyksiä ja käännöksiä varmasti tulee melko tiheään. Ei sen kummemmin ongelmaa, juostessa se jää edelleen hieman jälkeen. Sitten hihna pois ja lisää seuruuta, sama homma, juostessa jätätti mutta muuten teki aivan superisti ja kontakti pysyi vaikka tein melko pitkiäkin pätkiä, jotka sisälsi paljon pysähdyksiä ja käännöksiä.

Seuraavaksi tehtiin jääviä, ensimmäisellä maahanmenon yrityksellä jäi istumaan, otettiin uusiksi ja sitten meni näppärästi maahan. Pidettiin pientä taukoa ja temppuiltiin, sitten pieni seuruu, ensin meinasi mennä maahan mutta hyvin äkkiä palautui takaisin seuruuseen. Tehtiin luoksari, ei mitään ongelmaa laukkasi koko matkan reipasta vauhtia, muutamaa metriä ennen minua huomasin että mahtoi epäröidä pitääkö sitä tulla sivulle mutta hienosti se sivulle tuli. Sivulletulot alkaa olla hanskassa, ei tarvinut montaa kertaa korjata vähän vinoa asentoa suoraksi.

Tehtiin myös todella onnistunut paikkamakuu, vaikka häiriötä ei ollut kuin aidan toisella puolella. Katsoin sekunttikellosta aikaa, tehtiin ihan 2min. makuu mutta kävin palkkaamassa minuutin kohdalla. Yhden kerran se taisi vilkaista haukkuvan koiran suuntaan, muuten tapitti rauhassa mua. Lopuksi otettiin myös hyppyä, ei sen kummemmin ongelmaa, vauhtia voisi tulla vielä lisää. Hyvin kiersi seisomaan suoraan esteen eteen.

Harmittaa ihan suunnattomasti, ettei saatu näitä treenejä videolle. Nämä treenit helpotti huomattavasti jännitystäni möllitokoja kohtaan, itseasiassa tuli jopa tunne että hei me voidaan jopa onnistua. Toki saa nähdä miten Tuisku reagoi jännitykseeni, varsinkin kun nyt on liikkuri huutamassa käskyjä. Klunks. Jospa meitä ensikertalaisia ei katsottaisi kovin pahasti..

Luonnon lapsi nakkasi meille tällaise pentuhaasteen, kiitos siitä! Pentuhaasteen tähdeksi pääsee Tuisku, kun Lissun pentuaikaa en valitettavasti ole saanut kokea.

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta"

En ala tarinoimaan tähän perusasioita Tuiskun pentuajoista, sillä ne voi lukea Tuiskun esittelysivuilla. Tuisku on ollut harvinaisen tylsä peruspentu, sillä ei ole ollut mitään huisin hauskoja tapoja toimia, se on aina vain olla möllöttänyt ja ihmetellyt maailman menoja talon terassilla. Listaan kuitenkin mieleenpainuvimmat asiat joita ei ole blogissa käynyt ilmi, ja postausta värittää tietenkin ylisöpöt (muokkaamattomat) pentukuvat!

Mamman kanssa 5 viikkoisena

Ensimmäisenä voisin mainita Tuiskun ärsyttävimmän tavan pentuajoilta, pureminen. Tuisku oli harvinaisen kova puremaan ja tämä tapa haihtui pois vasta joskus vuoden iässä. Tuisku rakasti ja rakastaa vieläkin vetoleikkejä, tosin pienenä sitä roikuttiin minun paidan ja housun helmoissa, nykyään ihan lelujen kimpussa onneksi. Jokaisen paidan helmassa löyty reikä, kummallisesti kaikki oli vielä samassa kohdassa.. Silloin tällöin tätä pientä pystykorvaista karvapalleroa ei kovin hetkauttanut kovemmatkaan ärähdykset.

Tuisku oli muutenkin pentu- ja murkkuiässä hyvin itsepäinen pörrykkä, pahoihin tapoihin kuului myös silloin tällöin karkailu. Monestikkohan kävin hakemassa sen naapurin talon takaa makaamasta ihanan viileässä hiekassa. Mieleen on jäänyt myös muutaman tunnin metsälenkit, kun istuimme kaverini kanssa lumihangessa ja odottelimme että joskos se koira voisi tulla luokse että sen saisi hihnaan. Se ei siis varsinaisesti karannut mihinkään, kunhan vain pörräsi ympärillä lällättelemässä ettei häntä saa ottaa hihnaan takaisin. Silloin se ei todellakaan ollut mukavaa, nyt se suorastaan huvittaa minua.




Tuiskun tullessa luovutin sen käyttöön rakkaan pehmoisen kultaisennoutajan, jonka kanssa se eleli kyllä melko pitkään. Välillä Tuisku retuutti ja pureksi sitä, välillä nukkui sen vieressä, alla ja päällä. Valitettavasti isommaksi kasvaessa leikit meni rajummiksi ja pehmoinen koira ei enään kestänyt niitä.





Onneksi Tuiskulta löytyi myös se hellyyttävän hassu puoli. Aina, siis ihan aina, kun joku istahti lattialle risti-istuntaan, Tuisku juoksi suoraa tietä jalkojen päälle makaamaan, ja pian se siinä jo nukkui (saattoi nukkua jopa pari tuntia..).

(keskeneräisessä) Kopissa



Kaikista ihanimmat muistot minulle on monien ensimmäisten viikkojen päivän ensimmäiset aamu-ulkoilut, kun lähdettiin Tuiskun kanssa telmimään pihalle. Ilma oli vielä aamunviileää, aina juostiin, leikittiin ja raksuteltiin. Joskus Tuisku näykki pienellä suulla miniporkkanaa, jota piteli kaksi pientä ja paksua tassua. Voisin tehdä mitä vain, että saisin elää tuon ajan uudestaan..

" Minä olen odottanut sinua kauan..." <3
Täytyy vielä kerran kiittää haasteen antajaa, sain palauttaa mieleeni nämä ihanat pentuajat. Haastan kaikki lukijat tekemään tämän haasteen, ja muistelamaan oman koiransa pentuaikoja!

3 kommenttia:

  1. Voi miten ylisöpö Tuisku on ollut, ja vieläkin se on ihan älyttömän kaunis koira! <3
    Hih, meidän schipperke pentuna kans kiipesi aina syliin nukkumaan tai syömään luuta kun oli risti-istunnassa.:D Se oli niin ihanaa, mutta enää se ei suostu tulemaan sillä tavalla...
    Tosi kiva postaus ja on kivaa "voi kun se on söpö" - tunnelmissa aloitta päivä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme piristävästä kommentista! :) Ei tule meidänkään Tuisku enää syliin, kun se ei siihen mahdu.. :D

      Poista
  2. Aivan ihana Tuisku vauvva :) Kiva että otit tän haasteen vastaan.

    VastaaPoista